Kabbala

Kabbala (hepr. קַבָּלָה) on juutalaisen mystiikan valtavirtaus, jonka syntyyn vaikuttivat sitä edeltäneet mystiset ja filosofiset koulukunnat ja jonka oppeja omaksuivat myöhemmin kehittyneet suuntaukset.

Talmudin siteeratuin mystiikan harjoittamista kuvaava kohta on Ḥagiga 14b 8-9:

ת"ר ארבעה נכנסו בפרדס ואלו הן בן עזאי ובן זומא אחר ורבי עקיבא אמר להם ר"ע כשאתם מגיעין אצל אבני שיש טהור אל תאמרו מים מים משום שנאמר (תהלים קא, ז) דובר שקרים לא יכון לנגד עיני

tanu rabbanan ˀarbaˁa niknesu bap-pardes we-ˀellu hen ben ˁazˀai u-ven zomaˀ ˀaḥer we-rabbi ˁaqivaˀ ˀamar lahem rabbi ˁaqivaˀ ke-še-ˀattem maggiˁin ˀeṣel ˀevne šajiš ṭahor ˀal toˀmeru majim majim miš-šum šen-neˀmar (tehillim 101:7) dover šeqarim loˀ-jikkon le-neged ˁenaj
Rabbimme opettivat: Neljä astui sisään paratiisiin. He olivat Ben ˁAzˀai, Ben Zoma, ˀAḥer ja rabbi ˁAqivaˀ. Rabbi ˁAqivaˀ sanoi heille: "Kun tulette puhtaiden marmorikivien luokse, älkää sanoko 'vettä, vettä', sillä [sanassa] sanotaan
Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni.
Ps. 101:7"

Ben ˁAzˀai vilkaisi ja kuoli, Ben Zoma katsoi ja tärähti, ˀAḥer katkoi versot (hänestä tuli luopio) — rabbi ˁAqivaˀ poistui rauhassa/ehyenä.

Filosofisista koulukunnista eniten kabbalaan on vaikuttanut uusplatonismi. Näiden kahden opin kirjoituksia vertailtaessa ei voi olla huomaamatta niitä samankaltaisuuksia, jotka vallitsevat kummankin opin käsityksissä alkuykseydestä (Εν / כתר), siitä emanoituvasta ideoiden maailmasta (Νους / חכמה), joka toimii kaiken olevan pohjapiirustuksena ja kabbalassa varsinkin 'kirjoittamattomana Toorana', jolta Jumala kysyi neuvoa maailmaa luodessaan, sekä ideoiden maailmasta emanoituvasta sielujen tyyssijasta (Ψυχή / בינה). Juutalaisista neoplatonisteista varhaisiin kabbalisteihin ovat vaikuttaneet ainakin Šalomo Ibn Gabirol (n. 1021–1058) sekä Barcelonassa syntynyt ja Narbonnessa kuollut Abraham bar Ḥijja (1070-1136/45), jonka ajatuksia on lainattu jopa sanatarkasti Bahirissa — vanhimmassa kabbalistisessa teoksessa (Gershom Scholem: Origins of the Kabbalah).

Kabbalasta voimakkaasti vaikutteita saaneista suuntauksista mainittakoon Šabbetailaisuus sekä itäeurooppalainen hasidismi.

Viimeistään Giovanni Pico della Mirandolan (1463-1494) ajoista lähtien kabbalaa ovat opiskelleet muutkin kuin juutalaiset, mutta heidän tapauksissaan ei voida puhua juutalaisesta mystiikasta vaan eklektisistä ja synkretistisistä opeista, jotka ammentavat lukuisista lähteistä ja opeista.

Hasidirabbi Yehudah Leib Ashlagin (1885-1955) uuskabbalasta omille teilleen lähteneet Philip Berg (1927/9-2004) ja Michael Laitman (1946-) edustavat eriskummallisella tavalla Mirandolan viitoittamaa tietä. Kummankin järjestö opettaa kabbalaa universaalina, uskonnosta riippumattomana viisautena, mikä on käsitteellisestikin kuuluisimman juutalaisen mystiikan tutkijan näkemysten vastaista.

Mystiikkaa yksistään ei ole olemassakaan. On olemassa vain tietyn uskonnon — kristinuskon, islamin, juutalaisuuden jne. — mystiikkaa.
Mutta meidän aikanamme on päätään nostanut sellainen käsitys, että olisi olemassa jonkinlainen abstrakti mystinen uskonto.
Gershom Scholem: Major Trends in Jewish Mysticism

Historiantutkijat hyväksyvät pääpiirteissään seuraavanlaiset ajanjaksot juutalaisen mystiikan kohdalla:

100 eaa.-1000 jaa. merkava eli vaunumystiikka

1100 - 1300 jaa. saksalainen hasidismi

1150 jaa.→ kabbala

1700 jaa. → itä-eurooppalainen hasidismi

Kabbala syntyi 1100- ja 1200-luvuilla Provencessa ja Kataloniassa juutalaisen kulttuurin kukoistusaikana. Kolmea tekijää ei voi jättää huomiotta kabbalan varhaisia vaiheita tarkasteltaessa. Yksi on samalla alueella vaikuttanut kataarilaisuus, toinen Midraš Rabbaan toimitustyö Narbonnessa ja kolmas erimielisyys niiden juutalaisten välillä, jotka kannattivat filosofien ajatuksia ja niiden, jotka puhuivat perinteisempien tulkintojen puolesta. Sanailu kulminoitui kiistaan Maimonideksen esittämistä pohdinnoista mm. Jumalasta, enkeleistä ja uhraamisen asemasta juutalaisessa jumalanpalveluksessa.

Kabbala on Tooran mystistä tulkintaa. Kabbalistiset tulkinta Toorasta eroaa sanatarkasta, homilektisesta (eli Midrašin tavasta) tai filosofisesta tulkintatavasta siinä, että kabbalistisen tulkinnan mukaan pyhät kirjoitukset puhuvat eri sanakääntein mm. Jumalan kymmenestä ominaisuudesta.

Kabbala on esoteerinen oppi, jonka mukaan vihityillä on tieto siitä, mitä uskonnossa todellisuudessa opetetaan. Juutalaisen uskon keskeisin normatiivinen lähde on Toora, joka sisältää varsinaisen eli kirjallisen tooran (Mooseksen kirjat) sekä suullisen tradition eli oraalisen tooran, joka on kirjattu Talmudiin. Mutta kabbalistit kuitenkin korostavat, että "niitä (kirjoitettua ja oraalista tooraa) ei pidä lukea kirjaimellisesti, vaan ne pitää ymmärtää; pitää olla avain, joka avaa pyhien kirjojen salaisuudet. Silloin huomaa, ettei niissä ole turhia sanoja, vaan ne ovat kirjoitetut niin, että niillä on syvä, mystinen merkitys." Tooran selitysteos Zohar on tarkoitettu auttamaan tooran mystisessä tulkinnassa.