Kampiliira

Ranskalainen kampiliira 1700-luvun puolivälistä

Kampiliira on 1000-luvulla luultavasti Espanjan pohjoisosien luostareissa kehitetty soitin, jossa kieliä soitetaan jousen sijasta kammesta pyöritettävällä puukiekolla. Luostareissa ei harrastettu soitinmusiikkia, mutta laulun opiskeluun tarvittiin apuvälinettä, jolla voitiin saada kuuluviin intervalleja. Soittimeen kuuluu erityinen koskettimisto, jolla lyhennellään melodiakielen soivaa pituutta. Kolmas erityinen piirre, kiekon ja koskettimiston lisäksi, ovat ns. bordunakielet, jotka soivat koko ajan samassa sävelkorkeudessa ja luovat melodialle harmonisen perustan.[1]

  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 1420

Developed by StudentB