Kansallisromantiikka

Suomalainen luonto innoitti monia suomalaisia taiteilijoita 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Kolivaaran maisema inspiroi kuvataiteessa Eero Järnefeltiä ja Pekka Halosta, kirjallisuuden alalla Juhani Ahoa ja säveltaiteessa Jean Sibeliusta.

Kansallisromantiikka on oman kansakunnan menneisyydestä virikkeitä etsinyt romanttinen tyylisuuntaus Euroopan eri maissa noin 1890–1910.[1] Kansallisromantiikka suosi kansallisia aiheita tai kansallisuusaatteen värittämää romantiikkaa. Kansakunnan omaksi katsottu perintö ja erityislaatu olivat arvostuksen, jäljittelyn ja ihannoinnin kohteita. Kansallisromantiikka ilmeni muun muassa historiankirjoituksessa sekä taidesuuntauksissa, joka esiintyi useissa Euroopan maissa pitkin 1800-lukua ja erityisesti vuosien 1890 ja 1910 välillä. Paikallisista eroista huolimatta näitä taidesuuntauksia yhdisti pyrkimys hakeutua isänmaan luonnon ja maisemien pariin ja perehtyä sen kansanelämään. Myös kansanrunoudesta, mytologiasta ja menneisyydestä poimittuja aiheita sovellettiin taideteoksissa.

Kansallisromantiikan aatteellisena lähteenä oli 1800-luvun nationalismi.

  1. Kämäräinen 1986, s. 101

Developed by StudentB