Karjala | |
---|---|
Karjalan kielen murrealueet (englanniksi) 1) varsinaiskarjala 1a) vienankarjala eli pohjoiskarjala 1b) eteläkarjala 2) aunuksenkarjala eli livvi |
|
Oma nimi | karjala |
Muu nimi | karjala-aunus |
Tiedot | |
Alue |
Karjalan tasavalta muu Venäjä Suomi |
Virallinen kieli | - |
Puhujia | 35 600 [1] |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | latinalaiseen kirjaimistoon pohjautuva kirjakieli kehitteillä |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | - |
ISO 639-2 | krl |
ISO 639-3 | krl |
ISO 639-3 | KRL |
Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten itämerensuomalaisten kielten pohjoisryhmään.[2] Se on suomen läheisin sukukieli inkeroisen ohella.[3][4][5]
Karjalan kaikkien murteiden puhujia arvioidaan olevan yhteensä noin 60 000 – 95 000,[6] joten se on puhujamäärältään itämerensuomalaisista kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin. Karjalaa puhutaan Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla, jossa sitä puhuvat karjalaiset. Suomessa sitä puhuvat suomen karjalankieliset, joista osa identifioituu edellä mainittuun karjalaisten kansaan, kun taas osa kokee kuuluvansa suomalaisiin lukeutuvaan karjalaisten heimoon. Se on samaa jatkumoa karjalaisten kansan kanssa.[7] Karjalan kieli on sekä Venäjällä että Suomessa vakavasti uhanalainen.[8]
Karjalan kielen sisäiset murre-erot ovat suuret, eikä yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalaisille ole vielä onnistunut. Tavallisesti karjalan kielessä erotetaan kaksi päämuotoa: varsinaiskarjala ja livvinkarjala eli aunuksenkarjala. Aiemmin karjalan muotona pidetty lyydi luetaan nykyään yleensä omaksi kielekseen.[9][10] Varsinaiskarjalassa erottuvat edelleen pohjoiset vienalaismurteet ja eteläisempi karjala, johon kuuluu myös Tverin karjalaissaarekkeiden kieli.[11]