Kastepiste

Kastepiste (kastepistelämpötila) on se lämpötila, jossa ilmassa sillä hetkellä oleva vesihöyry riittää tekemään ilman täysin kylläiseksi, eli kaasun suhteellinen kosteus nousee 100 %:iin.^[1] Tällöin haihtuminen ja tiivistyminen ovat tasapainossa.

Jos lämpötila laskee kastepisteen alle, ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy jäähtymisen seurauksena pisaroiksi, jotka muodostavat pilviä ja pintasumua.

Suhteellinen kosteus riippuu vesihöyryn (veden) absoluuttisesta pitoisuudesta kaasussa (eli absoluuttisesta kosteudesta, yksikkö kg/m³) sekä höyryn lämpötilasta. Suhteellinen kosteus voidaan lausua myös vesihöyryn osapaineen ja samaa lämpötilaa vastaavan vesihöyryn kyllästysosapaineen suhteena.

Lämpötilan laskiessa suhteellinen kosteus nousee ja vastaavasti lämpötilan noustessa suhteellinen kosteus laskee, vaikka vesihöyryn absoluuttinen määrä ei muuttuisikaan. Jos lämpötilaa lasketaan kastepisteeseen saakka, on suhteellinen kosteus 100 %. Jos lämpötilaa lasketaan alle kastepisteen, osa vesihöyrystä tiivistyy nesteeksi, koska ilman suhteellinen kosteus ei voi nousta luonnon epäpuhtaissa olosuhteissa yli 100 prosentin. Täysin kuivan ilman suhteellinen kosteus on 0 %.

Huomionarvoista on että kastepiste ja suhteellinen kosteus ovat vesihöyryn aiheuttamia ilmiöitä ja riippumattomia siitä, mihin vesihöyry on sekoittunut. Ilmiöt säilyisivät samoina, jos vesihöyry sekoitettaisiin esimerkiksi ilmaan, typpeen, hiilidioksidiin tai pelkkään tyhjiöön. Arkielämässä suhteellisella kosteudella tarkoitetaan yleensä ilman suhteellista kosteutta.

1. ↑ Kastepiste ilmakehä ABC, Ilmatieteen laitos. Viitattu 14.7.2021