Kitara | |
---|---|
Soitinryhmä | kielisoittimet |
Alkuperämaa / ‑alue | varhaisia esimuotoja muinaisessa Keski-Aasiassa |
Soittimen ääniala | (standardiviritys) |
Liittyvä musiikin tyylilaji | Kitaraa käytetään lukuisissa eri musiikkityyleissä. |
Samankaltaisia soittimia | ukulele, mandoliini, balalaikka, luuttu, vihuela |
Kitara on kielisoitin, jota soitetaan näppäilemällä kieliä, joiden ääntä akustisessa kitarassa vahvistaa kaikupohjana toimiva runko ja sähkökitarassa vahvistin. Kieliä on yleensä kuusi, ne on viritetty soimaan eri taajuudella, ja ne ovat tavallisimmin terästä tai nailonia. Soittaja voi näppäillä kieliä esimerkiksi sormillaan tai plektralla. Äänen korkeus riippuu paitsi kielestä, myös siitä, miltä kohdalta soittaja painaa kieltä otelautaa vasten. Soinnut saadaan aikaan soittamalla kerrallaan useampaa kuin kahta eri taajuudella soivaa kieltä. Kitara on pääsoitin monessa musiikkityylissä.