Klemens Wenzel Nepomuk Lothar von Metternich-Winneburh zu Beilstein, tunnettiin myös nimellä ruhtinas von Metternich (15. toukokuuta 1773 Koblenz, Trierin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 11. kesäkuuta 1859 Wien, Itävallan keisarikunta) oli Itävallan ulkoministeri vuosina 1809–1821 ja sen jälkeen valtiokanslerin virassa vuodesta 1821 alkaen. Metternich oli Wienin kongressin keskeinen hahmo.[1][2]
Tasapainoperiaate sai Metternichin tukemaan vapausliikkeiden kukistamista yhteisvoimin niin sanotun interventiopolitiikan avulla. Metternich kannatti myös Venäjän, Itävallan ja Preussin välistä pyhää allianssia ja yhteistyötä Preussin kanssa.
Metternich vahvisti Itävallan asemaa johtavana eurooppalaisena valtiona. Pyhän allianssin avulla ja lukuisilla suurvaltakonferensseilla hän pyrki ylläpitämään Euroopan valtioiden voimatasapainoa. Hän oli taantumuksen keskushahmo ja vastusti kaikkia liberaaleja pyrkimyksiä. Hän joutui eroamaan vuoden 1848 vallankumouksen pakottamana.[1]