Kokoelmalevy

Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Kokoelma-albumi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Yleinen linja, ks. artikkelit studioalbumi, livealbumi jne. "Levy" on puhekieltä. Mielivaltaisen siirron tehnyt vuonna 2007 ip-osoite haistattelujen kera: [[1]]

Kokoelmalevy on musiikkialbumi, jonka kappaleet on koottu levylle eri lähteistä. Yleensä kokoelmalevyt sisältävät yhden artistin tai yhtyeen suosituimpia kappaleita. Suosituimpia kappaleita sisältävistä kokoelmalevyistä käytetään usein nimityksiä Greatest Hits, The Very Best Of, Best of ja The Definitive Collection. Kokoelmalevy voi olla myös useamman artistin tai yhtyeen kappaleista koostettu tai harvinaisten kappaleiden kokoelma, tai valikoima voi noudattaa tiettyä näkökulmaa tai tyylilajia^[1] (esim. ”Ballads” tai ”Unplugged”). Artistin entinen levy-yhtiö saattaa koota hallussaan olevasta vanhasta materiaalista kokoelmalevyn, jonka nimenä on tyypillisesti ”The [levymerkin nimi] Years”.

Kokoelmalevyjen kappaleet on useimmiten otettu yhtyeen tai artistin aikaisemmilta levyiltä, eivätkä ne yleensä sisällä uutta (ennenjulkaisematonta) materiaalia. Usein kokoelma-albumin julkaisemiseen on arkisena syynä uuden tuotannon vähyys ja toisaalta levytyssopimuksen vaatimukset julkaisutahdista^[2]. Kokoelma-albumi markkinoidaan lähinnä mielikuvien varassa: levyn ostaja ei halua nimenomaan sille valittua kappalevalikoimaa, vaan yleisemmin palasen kyseisen artistin historiaa. Koska vanhojen kappaleiden uudelleenjulkaisun tuotantokustannukset ovat pienet, säästyneet varat sijoitetaan usein kokoelmalevyn tehokkaaseen markkinointiin. Näin kokoelmalevyt ovat usein myydympiä ja siten tuottavampia kuin uutta materiaalia sisältävät levyt.^[1] Vanhan tuotannon kokoelmia on popmusiikissa julkaistu paljon 1970-luvulta lähtien, ja jo silloin niitä saatettiin kritisoida suurella rahalla markkinoiduiksi turhuuksiksi^[3].

CD-levyjen aikakaudella kokoelmat ovat olleet yhä useammin usean CD:n ja kymmenien kappaleiden ”bokseja”, jotka pyrkivät esittelemään artistin tai yhtyeen tuotantoa takautuvasti laajemmin. Myyntivalttina on usein ollut kappaleiden uudelleenmasterointi alkuperäisistä nauhoista^[1] tai jopa nauhamateriaalin osittainen uudelleensovitus, kuten George Martinin poikansa kanssa tekemät versiot The Beatles -kokoelmalla Love (2006).

Viime aikoina^milloin? on yleistynyt tapa laittaa kokoelmalevylle muutama uutuuskappalekin. Tällä tavoin levy-yhtiöt toivovat voivansa lisätä kokoelma-albumin myyntiä^{kenen mukaan?} myös niiden keskuudessa, joilla jo on yhtyeen aikaisempaa tuotantoa. Suhtautuminen kokoelma-albumeita kohtaan ei ole aina myönteistä ja joitakin yhtyeitä on moitittu liian monien kokoelmien julkaisemista.^lähde?

Maailmanlaajuisesti myydyimpänä kokoelmalevynä pidetään Eaglesin albumia Their Greatest Hits (1971–1975).^[4] Suomen myydyin kokoelmalevy on Eppu Normaalin Repullinen hittejä, joka on samalla Suomen kaikkien aikojen toiseksi eniten myyty levy. Queenin Greatest Hits II -kokoelma on puolestaan Suomen myydyin ulkomainen albumi. ^[5]

1. ↑ ^{a b c} Isokangas, Antti: Kokoelma kysyy kukkaroa. Helsingin Sanomat, 12.11.1993, s. 44. Näköislehden aukeama (tilaajille).
2. ↑ Mattila, Ilkka: Hitittömien suurimmat hitit. Helsingin Sanomat, 11.11.1994, s. D 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
3. ↑ Heikkinen, Kalle & Fagerlund, Markku: Nostalginen kokoelmalevy: Hollies-yhtye on taas suosiossa. Helsingin Sanomat, 6.11.1978, s. 16.
4. ↑ Record Breakers and Trivia : Albums (englanniksi), 2007, everyHit.com. Luettu 3.7.2007.
5. ↑ ÄKT: Tilastot & listat (suomeksi). Luettu 3.7.2007.