Kolmas makkabilaiskirja | |
---|---|
Μακκαβαίων Γʹ | |
Raamattu Vanha testamentti Deuterokanoniset kirjat |
|
Synty ja käyttö | |
Kirjoituspaikka | Aleksandria (?) |
Ajoitus | 1. vuosisata eaa. |
Käyttäjä | ortodoksinen kirkko |
Teksti | |
Genre | historiakirja |
Alkukieli | muinaiskreikka |
Alkuperä | Septuaginta |
Lyhenne | 3. Makk. |
Kolmas makkabilaiskirja (myös Kolmas makkabealaiskirja; m.kreik. Μακκαβαίων Γʹ, Makkabaiōn III) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä ortodoksisessa Raamatussa. Ortodoksinen kirkko pitää sitä deuterokanonisena, mutta läntiset kirkkokunnat lähinnä pseudepigrafisena.
Nimestään huolimatta kirjassa ei kerrota makkabealaisista tai heidän kapinastaan seleukideja vastaan, joista kertotaan Ensimmäisessä ja Toisessa makkabilaiskirjassa. Kolmannessa makkabilaiskirjassa sen sijaan kerrotaan Egyptin kuningas Ptolemaios IV Filopatorin muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin toimeenpanemista juutalaisvainoista. Eräs keskiaikainen käsikirjoitusten kopioija esittikin kommenttinaan, että kirjan nimen pitäisi oikeastaan olla Ptolemaiolaiskirja.[1] Toisella ja Kolmannella makkabilaiskirjalla on kuitenkin sisällöllisiä ja temaattisia yhtäläisyyksiä kuten juutalaisten kuuliaisuus Mooseksen lakia kohtaan, kestävyys vainoissa[2] sekä Ptolemaioiksen ja Heliodoroksen käynti Jerusalemin temppelissä.[1]