Krimin sota | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Sevastopolin piiritys. Yksityiskohta Franz Roubaudin panoraamamaalauksesta vuodelta 1904.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Ranska |
Venäjän keisarikunta | ||||||
Tappiot | |||||||
90 000 ranskalaista |
256 000 kuoli tai haavoittui |
Krimin sota eli itämainen sota[1] käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856.[2]
Krimin sota oli siirtomaakauden suurimpia eurooppalaisia sotia. Sodan lopulla Britannia liittolaisineen saavutti asettamansa sotatavoitteet, mutta kokonaisuutena Krimin sodasta on vaikea löytää selvää voittajaa.
Sotaa johdettiin huolimattomasti, ja sille olivat tyypillisiä logistiset ongelmat sekä välinpitämättömyys sotilaiden palvelusoloista. Krimin sota oli myös ensimmäinen suuri sota, jossa joukkotiedotusvälineet vaikuttivat poliittisiin prosesseihin erityisesti Britanniassa.[3] Tämän mahdollistivat lennättimen käyttöönotto, jonka ansiosta tiedonvälitys sanoma- ja aikakauslehtiin oli aiempaa nopeampaa, sekä sotatoimialueelta otetut valokuvat ja tehdyt piirrokset.
Sotaa käytiin pääasiassa Krimin niemimaalla ja Balkanilla, mutta myös Itämerellä (Oolannin sota), Venäjän Tyynenmeren rannikolla ja Vienanmerellä.
Sodasta käytettiin yleisesti nimeä ”itämainen sota” aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti, kunnes nimeksi vakiintui ”Krimin sota”, kun historioitsija Jevgeni Tarle yhdisti kirjoissaan sodan toisen maailmansodan Krimin taisteluihin.[4]