Kukkula on maankohouma, joka ei erotu merkittävästi muusta maastosta. Kukkula ei vaikeuta asutusta ja useita kaupunkeja onkin rakennettu kukkuloiden lähistölle, kuten esimerkiksi Rooma ja Turku. Merkitykseltään lähelle kukkulaa suomen kielessä tulevat nimitykset kunnas ja kankare, jotka suomalaisen maantieteilijän J. G. Granön teoksessaan Puhdas maantiede (1930) esittämässä luokittelussa on määritelty niin, että kunnas on alle 10 metriä korkea, ja kankare on korkeudeltaan 10–20 metriä. Näitä korkeampi on mäki, joka on korkeudeltaan 20–50 metriä.[1]
- ↑ Granö, J. G.: Puhdas maantiede, s. 59. Porvoo: WSOY, 1930.