Kummitus

Hakusana ”haamu” ohjaa tänne. Sanan muita merkityksiä luetellaan erillisellä täsmennyssivulla. Kummitus-yhtyeestä kerrotaan omassa artikkelissaan.
Kummitus
Ominaisuudet
Muut nimet Aave
Haamu
Henkiolento
Status Elävä kuollut
Tuntomerkit Aavemainen hahmo, joskus ihmisenlainen, toisinaan ilman erityistä muotoa
Esiintyminen Kaikkialla maailmassa, mm. rakennuksissa, luolissa ja synkissä metsissä
Voimat Mm. Kyky mennä objektien läpi, lentokyky, kyky riivata, kuolemattomuus
Luonteenpiirteet Voivat olla vihaisia, koska eivät jostain syystä pääse henkimaailmaan
Kansanperinne
Kansanperinteen
alkuperä
Muinainen eurooppalainen kansantarusto
Samanlaiset
olennot
Banshee
Kuolema
Suhteet
Henry Fuselin teos Hamletista ja isän kummituksesta.
William Hopen ottama, väärennökseksi paljastunut henkivalokuva.

Kummitus, aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Tätä elävien maailmaan jäämistä kutsutaan kummitteluksi. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään esimerkiksi helvettiin tai taivaaseen. Kummitustarinoita esiintyy ympäri maailmaa. Suomalaisista noin 10 % uskoo kummituksiin.[1]

Suomalaisessa kansanperinteessä haamu ja aave (tai vaihtoehtoisesti hahmo tai emuu) ovat olleet yksi ihmisen kolmesta sielusta, jotka ovat vastanneet ihmisen hyvinvoinnista. Haamun poistumiseen ruumiista on katsottu johtavan ihmisen sairastumiseen, tai jos sen nähtiin liikkuvan ihmisen ruumiista irrallisena, ennenaikaiseen kuolemaan.[2]

  1. Kataja-Lian, Marika: Kummitukset eivät juuri kammota suomalaisia – arkipäivän taikausko taas on sitkeää Yle Uutiset. 5.11.2013. Viitattu 7.4.2016.
  2. Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko, s. 143–147. Gaudeamus, 2018.

Developed by StudentB