Kustaa (Ruotsin kruununprinssi)

Kustaa, Vaasan prinssi (9. marraskuuta 1799 Tukholma – 5. elokuuta 1877 Pillnitz, Saksi)^[1] oli Ruotsin kruununprinssi ja kuningas Kustaa IV Aadolfin vanhin poika, joka asui pääosan elämästään maanpaossa.

Kustaan vanhemmat olivat kuningas Kustaa IV Aadolf ja kuningatar Fredrika Dorotea. Isänsä vallasta syrjäyttämisen jälkeen 10-vuotias Kustaa vietiin joulukuussa 1809 pois Ruotsista. Kreivi Jacob Gustaf De la Gardien johtamat ”kustavilaiset” yrittivät huonolla menestyksellä saada hänet nimetyksi kruununperijäksi Kaarle XIII:n jälkeen. Prinssi Kustaa varttui äitinsä luona ja liittyi aikuisena Itävallan armeijaan, jossa hän sai vuonna 1836 sotamarsalkkaluutnantin arvon. Hän käytti aluksi titteliä Ruotsin prinssi, mutta luopui siitä kuningas Kaarle XIV Juhanan vaatimuksesta vuonna 1829, jolloin keisari Frans I antoi hänelle Ruotsin historiaan viittavan ”Vaasan prinssin” arvon.^[1]

Kustaa kävi aikuisiällä Ruotsissa vain kerran, vuonna 1862 tuntemattomana. Hän kuoli Saksassa vuonna 1877 ja hänet haudattiin Tukholman Riddarholmenin kirkkoon vuonna 1884.^[1] Hänen kuollessaan sammui mieslinjalta Holstein-Gottorpin hallitsijasuvun ruotsalainen haara.^[2]

1. ↑ ^{a b c} Nordisk familjebok (1909), s. 687–688 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.9.2017.
2. ↑ Nordisk familjebok (1909), s. 1030 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.9.2017.