Lajiutuminen

Osa biologian artikkelisarjaa

Lajiutuminen tarkoittaa populaatioiden eriytymistä erillisiksi eliölajeiksi. Lajiutumisen katsotaan tapahtuneen, kun kahden populaation erot ovat kasvaneet geneettisesti niin kauas toisistaan, että niiden välisten lisääntymiskykyisten jälkeläisten tuottaminen on mahdotonta.

Lajinkehitys on pohjimmiltaan perinnöllistä sopeutumista uudenlaiseen elinympäristöön. Yleisimmin lajiutuminen tapahtuu hitaasti ja liittyy populaatioiden maantieteellisiin suhteisiin. Lajeja voi syntyä myös risteytymällä.

Lajiutumisen edellytys on se, että populaatioiden välillä on este, isolaatio, joka estää tai heikentää niiden välisen geenivaihdon. Este voi olla maantieteellinen, kuten vuoristo, jäätikkö tai vesistö, tai se voi liittyä ekologiaan, rakenteeseen tai käyttäytymiseen. Tämän esteen eri puolilla voi olla erilaiset olosuhteet, jolloin luonnonvalinnan vaikutuksesta populaatiot kehittyvät eri suuntiin, kunnes lopulta ne ovat eri lajeja.

Maantieteellinen lajiutuminen voi tapahtua kolmella eri tavalla. Allopatrisessa lajiutumisessa kaksi populaatiota eristyy maantieteellisesti ja sopeutuu paikallisiin oloihin, ja niiden välille syntyy lisääntymisisolaatio. Parapatrisessa lajiutumisessa populaatio pirstoutuu tai levittäytyy, mutta osapopulaatiot eivät kuitenkaan eristy toisistaan. Tällöin lajiutumisen kannalta ratkaisevaa on yksilöiden parinvalinta. Sympatrinen lajiutuminen tapahtuu samalla alueella elävien populaatioiden kohdalla. Sen edellytys on se, että pariutuminen tapahtuu samankaltaisten yksilöiden kesken.


Developed by StudentB