Lakko

Tämä artikkeli käsittelee työtaistelutoimenpidettä. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivulta.
Robert Koehler, Lakko, 1886.

Lakko on vaikuttamisen tapa, jossa työntekijät yhteisellä päätöksellä poistuvat työpaikalta tai jättävät tekemättä työnsä. Lakon tarkoituksena on tavallisesti painostaa työnantajaa parantamaan työntekijöiden palkkaa tai työehtoja. Lakolla voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin, jolloin sitä kutsutaan poliittiseksi lakoksi. Lakko on työsopimuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettu työntekijän perusoikeus.[1]

Ammattiliitot käyttävät lakkoa ja lakolla uhkaamista aseena muun muassa palkkaneuvotteluissa. Lakkoja järjestetään myös ilman ammattiliittoja, erityisesti maissa, joissa järjestäytyminen on heikkoa. Toisinaan työntekijät menevät lakkoon myös painostaakseen valtiota tai myötätuntolakkoon tukeakseen toisen alan työtaistelua.

Lakko-oikeus ja ammatillinen järjestäytyminen katsotaan työntekijöiden perusoikeudeksi ja se on tunnustettu useimmissa perustuslaeissa. Kansainvälisen työjärjestön julistuksessa yhtenä työelämän perusperiaatteista on ”yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tunnustaminen”[2].

  1. Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet finlex.fi. 26.1.2001. Oikeusministeriö. Viitattu 16.2.2024.
  2. Hallitus otti lakko-oikeuden hampaisiinsa Ammattiliitto JHL. 18.9.2023. Viitattu 23.9.2023.

Developed by StudentB