Latina | |
---|---|
Oma nimi | lingua latina |
Muu nimi | Latinitas |
Tiedot | |
Alue | Italian niemimaa, Välimeren ympäristö |
Virallinen kieli | Pyhä istuin |
Puhujia | ei äidinkielenä |
Sija | ei äidinkielenä |
Kirjaimisto | latinalainen |
Kielenhuolto | Pontificia Academia Latinitatis [1] |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä | itaaliset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | la |
ISO 639-2 | lat |
ISO 639-3 | lat |
Latina (lat. lingua latina, sermo latinus) on indoeurooppalainen kieli, jota puhuttiin alun perin vain Roomassa ja sitä ympäröivällä Latiumin alueella Italiassa. Rooman valtakunnan hallinnon kielenä se levisi laajalle synnyinseutunsa ulkopuolelle. Nykyään latina on sammunut kieli, koska sitä ei enää puhuta äidinkielenä. Latina pysyi silti pitkään länsimaisen tieteen ja taiteen oppineiden yhteisenä lingua francana, kunnes ranska syrjäytti sen, ja vieläkin sillä on paljon harrastajia. Latina on romaanisten kielten kantakieli. Latinan kielen tutkijaa nimitetään latinistiksi[2].
Romaaniset kielet, kuten espanja ja ranska, kehittyivät klassisen latinan puhutusta muodosta, vulgaarilatinasta. Euroopan lisäksi romaanisia kieliä puhutaan myös kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa. Osa romaanisista kielistä ei välttämättä eroa toisistaan kiinan ja arabian murteita enempää, vaikka ne määritellään eri kieliksi.[3][4]
Joissakin yhteyksissä latina on pysynyt käytössä ja sitä opetetaan yhä kouluissa ja yliopistoissa eri maissa. Se on katolisen kirkon pääkieli, ja sitä käytetään edelleen lääketieteen tautiluokituksissa, eliöiden tieteellisissä nimissä ja oikeustieteen periaatteiden nimityksissä. Latinan sanasto on laajemminkin käytössä lainasanojen muodossa lukuisissa nykyään puhutuissa kielissä.