| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Lawrencium | ||||
Tunnus | Lr | ||||
Järjestysluku | 103 | ||||
Luokka | Aktinoidi | ||||
Lohko | d-lohko | ||||
Ryhmä | Ei kuulu varsinaisesti mihinkään ryhmään | ||||
Jakso | 7 | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1961, Albert Ghiorso, Torbjørn Sikkeland, Almon Larsh ja Robert M. Latimer | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | (266) | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 287 pm | ||||
Orbitaalirakenne | [Rn]5f146d17s2 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 9, 2 | ||||
Hapetusluvut | +3 | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | |||||
Sulamispiste | 1 900 K (1 627 °C) | ||||
Muuta | |||||
Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
CAS-numero | 22537-19-5 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Lawrencium on keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Lr ja järjestysluku 103. Lawrencium on lyhytikäinen radioaktiivinen transuraaninen maametalli, jota on valmistettu ydinreaktioiden avulla kaliforniumista, eikä sillä ole tunnettua käyttöä. Se on aktinoidien sarjan viimeinen alkuaine jaksollisessa järjestelmässä.
Lawrenciumin ulkonäkö on tuntematon, mutta sen oletetaan todennäköisimmin olevan hopeanvalkoinen tai harmaa ja metallinen. On viitteitä siitä, että kemiallisesti se käyttäytyisi muiden aktinoidien tavoin. Sen tiedetään muistuttavan kemiallisesti lantanoidihomologiaan lutetiumia.[1]
Lawrenciumin löysivät A. Ghiorso, T. Sikkeland, A. Larsh ja R. M. Latimer 1961 Berkeleyn säteilylaboratoriossa. Nimi tulee fyysikko Ernest O. Lawrencesta, joka keksi syklotronin.[1]