Lev Landau

Lev Davidovitš Landau
Лев Давидович Ландау
Henkilötiedot
Koko nimi	Лев Давидович Ландау
Syntynyt	22. tammikuuta 1908 Baku, Bakun kuvernementti, Venäjän keisarikunta (nyk. Azerbaidžan)
Kuollut	1. huhtikuuta 1968 Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus	neuvostoliittolainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Pietarin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	Abram Ioffe
Instituutti	Niels Bohrin instituutti Harkovan polytekninen instituutti Institute for Physical Problems
Oppilaat
Tutkimusalue	fysiikka
Palkinnot	Stalin-palkinto (1949 ja 1953), Sosialistisen työn sankari (1954), Max Planck -mitali (1960), Nobelin fysiikanpalkinto (1962)[1]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lev Davidovitš Landau (ven. Лев Давидович Ландау, 22. tammikuuta (J: 9. tammikuuta) 1908 Baku, Bakun kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1. huhtikuuta 1968 Moskova) oli juutalaistaustainen Neuvostoliitossa päätyönsä tehnyt teoreettinen fyysikko. Hän tutki muun muassa kiinteän olomuodon fysiikkaa, plasmafysiikkaa ja hiukkasfysiikkaa. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksiaan ovat muun muassa diamagnetismin kvanttiteoria, jatkuvien faasimuutosten teoria (ns. Ginzburg–Landau-teoria), ferminesteteoria, supranesteiden teoria. Hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1962 supranestemäisen heliumin ominaisuuksien tutkimisesta. Hän myös kirjoitti tunnetun kymmenosaisen kirjasarjan ”Course of Theoretical Physics” yhdessä oppilaansa Jevgeni Lifšitsin kanssa.^[1]

Lev Landau oli vangittuna vuosina 1938–1939 Stalinin vainoissa. Arvostetun kokeellisen fyysikon Pjotr Kapitsan rohkea vetoomus suoraan Stalinille sai Landaun ennen pitkää vapaaksi.^[1]

Landau kuoli 1. huhtikuuta 1968.

1. ↑ ^{a b c} The Top-Secret Life of Lev Landau (pdf) 1997. Scientific American. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)