John William Strutt (lordi Rayleigh) | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. marraskuuta 1842 Langford Grove, Maldon, Essex, Britannia |
Kuollut | 30. kesäkuuta 1919 (76 vuotta) Terling Place, Essex, Britannia |
Kansalaisuus | Brittiläinen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Cambridgen yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Edward John Routh |
Instituutti | Cambridgen yliopisto |
Oppilaat |
J. J. Thomson George Paget Thomson Jagdish Chandra Bose |
Tutkimusalue | Fysiikka, akustiikka, optiikka |
Tunnetut työt |
Argonin löytäminen Rayleighin aallot Rayleighin-Jeansin laki Rayleighin sironta Rayleighin kriteeri |
Palkinnot |
Copley-mitali (1899) Nobelin fysiikanpalkinto (1904) |
Nimikirjoitus |
|
John William Strutt, Rayleigh'n kolmas paroni (12. marraskuuta 1842 – 30. kesäkuuta 1919),[1] oli brittiläinen fyysikko, joka tunnetaan nimellä lordi Rayleigh.[2] Hän oli Cambridgen yliopiston kokeellisen fysiikan professori ja Lontoon Royal Societyn puheenjohtaja. Rayleigh oli yksi ensimmäisiä fysiikan Nobel-palkinnon voittajia tunnustuksena jalokaasu argonin löytämisestä. Hän keksi myös ilmiön, jota nykyisin kutsutaan Rayleigh’n sironnaksi ja jonka avulla hän selitti taivaan sinisen värin. Hän ennusti Rayleigh’n aaltona tunnetun pinta-aallon. Rayleigh kirjoitti laajan kaksiosaisen teoksen The Theory of Sound (1877–1888) ja on siksi yksi historian tärkeimpiä akustiikan tutkijoita.[3]
<ref>
-elementti; viitettä MGP
ei löytynyt