Lotus 25

Lotus 25
Talli	Team Lotus Reg Parnell Racing
Suunnittelija(t)	Colin Chapman
Kuljettajat	Jim Clark Trevor Taylor Mike Spence Chris Amon Mike Hailwood Richard Attwood
Teknisiä tietoja
Renkaat	D Dunlop
Runko	alumiinimonokokki
Moottori	1498 cm³ Coventry Climax FWMV tai BRM P56 V8 keskimoottori
Voimansiirto	ZF 5DS10 5-vaihteinen manuaalivaihdelaatikko
Kilpailuhistoria
Debyytti	Hollannin Grand Prix 1962
Kilpailuja	49
Voittoja	14
Paalupaikkoja	14
Nopeimpia kierroksia	18
Valmistajien maailmanmestaruuksia	2 (1963, 1965)
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	2 (1963, 1965)
Infobox OK

Lotus 25 oli kilpa-auto, jonka Colin Chapman suunnitteli Formula 1 -kautta 1962 varten. Se oli aikanaan vallankuomuksellinen, koska se oli ensimmäinen itsekantavalla monokokilla varustettu auto, joka kilpaili Formula 1:ssä.^[1] Lähtöruudukossa tuohon aikaan useimmat autot käyttivät putkirunkoa ja Chapmanin uusi rakenne mahdollisti suuremman vääntöjäykkyyden keveämmällä rakenteella.^[2] Rikkaasta mielikuvituksestaan tunnettu Chapman teki auton ensimmäiset piirrokset servettiin ollessaan illastamassa Lotuksen korisuunnittelijan Mike Costinin kanssa.

Monokokki teki autosta muita aikakauden F1-autoja jäykemmän ja kestävämmän. 25:n runko oli kolme kertaa jäykempi kuin edeltäneen Lotus 21:n runko, mutta kuitenkin puolet kevyempi. Auto oli erittäin matala ja kapea, ja kuljettaja makasi matalalla ohjauspyörän takana. Tämä antoi autolle lempinimen "kylpyamme". Auton moottorina toimi 1498 cm³ Coventry Climax FWMV V8, tosin Reg Parnell Racing asensi vuonna 1964 käytettynä ostamiinsa 25-autoihin BRM P56 -moottorit. Lotus 25 oli aikanaan niin mullistava auto, että nykyisetkin Formula 1-autot käyttävät samantyyppistä perusrakennetta.

Jotkin Lotus-autoilla kilpailleet yksityiset olivat närkästyneitä, koska Chapman kieltäytyi toimittamasta näille 25-malleja, vaan toimitti näille sen sijaan putkirunkoiset Lotus 24-autot, varaten 25:t tehdastallin kuljettajien Jim Clarkin ja Trevor Taylorin käyttöön. Debyytissä, Hollannin GP:ssä, John Cooper tutki futuristista autoa ja kysyi Chapmanilta, mihin tämä oli sijoittanut auton rungon.

25:llä Jim Clark saavutti uransa ensimmäisen Grand Prix-voiton Belgiassa. Clark voitti myös Britanniassa ja USA:ssa, saaden mahdollisuudet mestaruuteen. Kauden viimeisessä kilpailussa, Etelä-Afrikan GP:ssä Clark joutui kuitenkin keskeyttämään johtopaikalta öljyvuodon takia, menettäen MM-tittelin Graham Hillille.

Clark sai kostettua seuraavana vuonna, jolloin hän voitti ensimmäisen mestaruutensa 25:llä. Hän voitti seitsemän kilpailua: Belgian, Ranskan, Hollannin, Britannian, Italian, Etelä-Afrikan ja Meksikon GP:t. Lotus voitti myös ensimmäisen valmistajien mestaruutensa. Kaudella 1964 Clark voitti 25:llä kolme kilpailua. Kauden päätöskilpailussa Meksikossa, aivan kuten kaudella 1962, Climaxin moottori sai öljyvuodon, ja Clark keskeytti viimeisellä kierroksella, näköetäisyydellä MM-tittelistä, joka meni John Surteesille.

Clark otti 25:n viimeisen voiton vuoden 1965 Ranskan GP:ssä, jonka jälkeen se korvattiin Lotus 33:lla.

1. ↑ Why the Lotus 49 is F1’s most important car thepitcrewonline.net. 4.6.2019. Viitattu 15.3.2023. (englanniksi)
2. ↑ Lotus 25 Coventry Climax f1technical.net. Viitattu 15.3.2023. (englanniksi)