Back Pous Lucius III Afrikaans البابا لوسيوس الثالث Arabic البابا لوسيوس التالت ARZ Луцый III Byelorussian Люцыюс III (папа рымскі) BE-X-OLD Луций III Bulgarian Lucius III Breton Papa Lucije III BS Luci III Catalan Gáu-huòng Lucius 3-sié CDO
| Lucius III | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ubaldo Allucingoli |
| Syntynyt | 1097 Lucca, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut | 25. marraskuuta 1185 Verona, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 6. syyskuuta 1181 |
| Paavius päättyi | 25. marraskuuta 1185 |
| Edeltäjä | Aleksanteri III |
| Seuraaja | Urbanus III |
Paavi Lucius III (1097 – 25. marraskuuta 1185) oli paavina 6. syyskuuta 1181 – 25. marraskuuta 1185.[1] Hänen alkuperäinen nimensä oli Ubaldo Allucingoli.
Lucius oli kotoisin Luccan itsenäisestä tasavallasta. Hän kuului sisterssiläiseen sääntökuntaan. Paavi Innocentius II teki hänestä Santa Prasseden kardinaali-papin ja Hadrianus IV nosti hänet Ostian ja Velletrin piispaksi. Hän oli Aleksanteri III:n aikakauden vaikutusvaltaisimpia kardinaaleja.
Tultuaan valituksi paaviksi hän asui Roomassa marraskuusta 1181 maaliskuuhun 1182, mutta levottomuudet kaupungissa pakottivat hänet viettämään lopun kautensa paossa pääosin Velletrissä, Anagnissa ja Veronassa.
Lucius riiteli keisari Fredrik I Barbarossan kanssa edesmenneen Toscanan kreivitär Matildan maista. Perintöriitaa ei ollut sovittu paavin ja keisarin välisessä rauhassa 1177, ja vuonna 1182 Fredrik esitti, että kuurian tulisi luopua vaateistaan. Vastineeksi kaksi kymmenystä keisarin tuloista Italiasta annettaisiin kuurialle, yksi kymmenys kardinaaleille ja toinen paaville. Lucius ei hyväksynyt tätä sopimusta eikä keisarin seuraavana vuonna esittämää toista kompromissia. Myöskään henkilökohtaiset keskustelut paavin ja keisarin välillä eivät tuottaneet tulosta Veronassa 1184. Samaan aikaan paavin ja keisarin välille syntyi uusia riitoja, jotka koskivat kirkollisia vaaleja Saksassa.
Keisarin vastaisen politiikkansa mukaisesti Lucius kieltäytyi vuonna 1185 tunnustamasta Henrik VI:tta Fredrikin valituksi seuraajaksi, jolloin kuilu paavin ja keisarin Italian politiikan välillä kasvoi.
Marraskuussa 1184 Lucius piti Veronassa kirkolliskokouksen, jossa hän tuomitsi ja kirosi kerettiläisiä lahkoja ja näiden tukijoita.
Vuonna 1185 alkoivat valmistelut kolmatta ristiretkeä varten Jerusalemin kuningas Baldwin IV:n vetoomuksesta. Lucius kuoli Veronassa ennen kuin valmistelut saatiin päätökseen.
- ↑ Hanska 2005: 321.