Raamatun kirjojen kaanon on erilainen juutalaisuudessa sekä katolisessa, ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa. Ero koskee Vanhaa testamenttia eli heprealaista raamattua Tanakia. Sen kirjojen määrä ja järjestys on eri kirkoissa erilainen, johtuen sekä kirjojen erilaisesta ryhmittelystä että siitä, että katoliset ja ortodoksiset kirkot lukevat Vanhaan testamenttiin kuuluviksi myös niin kutsutut deuterokanoniset kirjat eli apokryfikirjat. Mukaan luettujen apokryfikirjojen määrä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa on myös erilainen.
Lisäksi kreikkalaisessa ortodoksisuudessa, itämaisessa ortodoksisuudessa ja katolisen kirkon itäisissä riituksissa kirjojen määrässä on pieniä eroja. Alla ortodoksiselle Vanhalle testamentille annettu kaanon on laajin mahdollinen, eli jos yksikin itäinen kirkko hyväksyy kirjan, se on myös annettu luettelossa. Kaikki katolisen kirkon hyväksymät kirjat ovat aina myös ortodoksisen kirkon hyväksymiä. Protestanttisuus hyväksyy varsinaiseen Vanhaan testamenttiin vain heprealaisen raamatun kirjat.
Juutalaisuus ei luonnollisestikaan tunnusta Uutta testamenttia. Juutalaisuuden osalta luettelo koskee vain heprealaista raamattua, joka on annettu vertailukohdaksi Vanhan testamentin versioille. Kristilliset kirkot ovat Uuden testamentin kaanonista yksimielisiä.