Luonnonvaraoikeus on yhteisnimitys sellaisille oikeusjärjestyksen osille, jotka liittyvät elollisten tai elottomien luonnonvarojen hyödyntämiseen. Se on ympäristöoikeuden osa, mutta ei kovin tarkkarajainen, sillä se on monelta osin päällekkäinen ympäristöoikeuden muiden osa-alueiden kanssa. Luonnonvaraoikeudelle on tunnusomaista tavoite luonnonvarojen kestävään käyttöön.[1]
Yleensä luonnonvaraoikeuden piiriin katsotaan kuuluvan[1]
- metsälainsäädäntö
- metsästyslainsäädäntö
- kalastuslainsäädäntö
- vesivaroihin liittyvät vesilainsäädännön osat, kuten vesihuolto ja vesivoimalaitos
- maa-aineslainsäädäntö
- kaivoslainsäädäntö
- osia maatalouden oikeusnormistosta
- osia luonnonsuojelun oikeusnormistosta
- geneettisiä luonnonvaroja ja niiden suojelua koskevat oikeuskysymykset, kuten biodiversiteetti
- luonnonvaraoikeuden globaalit kysymykset ovat myös kansainväliseen oikeuteen kuuluvia osa-alueita.
Luonnonvaroihin liittyvien lakien välillä on selviä eroja suhtautumisessa luonnonvarojen hyödyntämiseen. Esimerkiksi kaivoslailla pyritään edistämään luonnonvarojen käyttöä, kun taas maa-aineslaki on ympäristönsuojelunäkökulmaa korostava ja luonnonvarojen käyttöä rajoittava.[1]
- ↑ a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa II, palstat 234–238.