Luterilaisuus | |
---|---|
Lutherin sinetti |
|
Suuntautuminen | protestantismi |
Hallinto | episkopaalinen |
Yhteistyötahoja | Luterilainen maailmanliitto |
Toiminta-alue | Keski- ja Pohjois-Eurooppa, Pohjois-Amerikka |
Perustaja | Martti Luther, Philipp Melanchthon |
Perustettu | 1500-luvulla Pyhässä saksalaisroomalaisessa keisarikunnassa |
Irtautunut | Katolisesta kirkosta |
Kirkosta irtautuneet | Evankelisluterilaiset vapaaseurakunnat |
Jäseniä | noin 70 miljoonaa |
Osa artikkelisarjaa |
Luterilaisuus |
---|
Osa artikkelisarjaa |
Protestantismi |
---|
Luterilaisuus on protestanttinen kristinuskon suuntaus, jonka juuret ovat saksalaisen Martti Lutherin opetuksissa ja 1500-luvun uskonpuhdistuksessa eli reformaatiossa.[1] Luterilaisuus on pienin protestanttisuuden viidestä pääsuuntauksesta anglikaanisuuden, metodismin, kalvinismin ja baptismin jälkeen.
Luterilaisuus ei muodosta yksittäistä kirkkoa, vaan se koostuu erilaisista alueellisista tai kansallisista kirkoista, kuten Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Luterilaisuuden vahvimmat kannatusalueet ovat perinteisesti Pohjois-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka. Maailmanlaajuisesti luterilaisia kirkkoja on noin 140, joista 138 kuuluu vuonna 1947 perustettuun Luterilaiseen maailmanliittoon. 2000-luvun alussa maailmassa oli kaikkiaan 65 miljoonaa luterilaista. Länsimaissa luterilaisten kirkkojen jäsenmäärä on laskussa, mutta globaalissa etelässä nousussa[2].
Uskonopillisesti luterilaisuus perustuu perinteisen protestantismin periaatteisiin, joita ovat Raamatun korostaminen (sola scriptura) yli paavillisen ja kirkollisen vallan, viiden perinteisen katolisen sakramentin (pyhän toimituksen) hylkääminen, ja ajatukseen että ihmisen pelastuminen johtuu yksin armosta (sola gratia) ja uskosta (sola fide), eikä ihmisen tekemisistä maan päällä. Luterilaisessa kirkossa sakramenteiksi on määritelty vain kaste ja ehtoollinen.