Lutetium

ytterbiumlutetiumhafnium
Y

Lu

Lr  
 
 


Yleistä
Nimi lutetium
Tunnus Lu
Järjestysluku 71
Luokka lantanoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys9,841 · 103 kg/m3
Kovuus2,6 (Mohsin asteikko)
Värihopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1907, Georges Urbain ja Carl Auer von Welsbach
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)174,9668(1)[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)175 (217) pm
Kovalenttisäde187±8 pm pm
Orbitaalirakenne[Xe] 4f145d16s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 9, 2
Hapetusluvut+III
Kiderakenneheksagonaalinen tiivispakkaus (hcp)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1 936 K (1 663[2] °C)
Kiehumispiste3 675 K (3 402[2] °C)
Höyrystymislämpö414[2] kJ/mol
Sulamislämpönoin 22 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus1,27 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,154 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus1,8×106 S/m
Lämmönjohtavuus16,4 W/(m·K)
CAS-numero7439-94-3
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Lutetium (lat. lutetium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Lu ja järjestysluku 71. Lutetium on lantanoidien sarjan viimeinen alkuaine, ja se kuuluu harvinaisiin maametalleihin. Se on eräs harvinaisimmista lantanoideista ja se esiintyy tavallisesti yttriumin kanssa. Sitä käytetään joskus metalliseoksissa, iänmäärityksessä ja katalyyttinä.[3][4][5][6]

Lutetium on hopeanvalkoinen korroosiota kestävä kolmiarvoinen metalli, joka on suhteellisen vakaa ilmassa ja on harvinaisista maametalleista raskain ja kovin.[7] Joskus lutetium luokitellaan ryhmän 3 siirtymäalkuaineeksi.[8]

Lutetiumia on hyvin kallista tuottaa suuria määriä, ja siksi sen kaupallinen käyttö on vähäistä.[7] Sitä tuotetaan vuosittain vain noin 10 tonnia, ja se on harvinaisista maametalleista kalleinta: puhtaan (99,9 %) lutetiumin hinta vuonna 2016 oli noin 100 dollaria grammalta, ja se on siten kalliimpaa kuin paremmin tunnetut arvometallit kulta, hopea tai platina.[6][9]

  1. Meija, Juris et al.: Atomic Weights of the Elements 2013 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2016, 88. vsk, nro 3, s. 273. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  2. a b c Greenwood & Earnshaw s. 1233 Viite Googlen teoshaussa
  3. Lutetium Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  4. Emsley s. 240
  5. Krebs s. 302
  6. a b Hamilo, Marko: Pariisin nimikkoaine on metalleista kallein Helsingin Sanomat. 14.3.2006. Arkistoitu Viitattu 8.7.2010.
  7. a b Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 98. Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  8. Emsley s. 242
  9. Haynes, William M. (toim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–21. (97. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.4.2018). (englanniksi)

Developed by StudentB