Maḏhab eli madhhab (arab. مذهب, mon. مذاهب, maḏāhib) tarkoittaa islamilaisen lain eli šarian koulukuntaa. Kaikki nykyiset madhabit muodostuivat jo keskiajalla. Koulukunnilla on islamissa suuri merkitys, sillä pyhä laki muodostaa islaminuskon ytimen ja ohjaa tavallisen muslimin elämää pieniä yksityiskohtia myöten.[1] Lakikoulukunnat syntyivät keskiajalla islamilaisessa abbasidikalifaatissa ratkaisuna lainsäädännön ja oikeudenkäytön kysymyksiin. Lait saivat uskonnollisen luonteen ja tuomiovalta kuului uskonnollisille tuomareille (qadi).
Islamilaiset lakikoulukunnat eroavat toisistaan lakien tulkinnassa, mutta ne voivat erota myös siinä, mitä tekstejä ne hyväksyvät islamiin pyhiksi kirjoituksiksi. Uskonnollinen laki kehittyi islamissa maantieteelliseltä pohjalta eri suuntiin, sillä se nojautui osittain myös paikallisiin tapoihin.[2] Myös nykyisin madhabeilla voi erottaa omat hallitsevat alueensa.
Nykyään islamin piirissä hyväksyttyjä madhabeja on kahdeksan. Jos koulukunta sammuu, se menettää asemansa eikä sitä voi uudelleen herättää henkiin.[3] Sunni-islamissa on nykypäiviin säilynyt neljä madhabia, mutta ennen vuotta 1300 niitä oli vielä seitsemän. Näitä neljää madhabia pidetään sunnalaisuudessa keskenään tasa-arvoisina.[2] Viides suuri lakikoulukunta on šiialainen ja'fari. Niiden lisäksi oikeauskoisina pidetään kolmea pienempää madhabia.[4]