Maharashtra | |
---|---|
Intian osavaltiot ja territoriot | |
Sijainti |
|
Valtio | Intia |
Osavaltioksi | 1. toukokuuta 1960 |
Hallinto | |
– hallinnollinen keskus | Mumbai |
– suurin kaupunki | Mumbai |
Pinta-ala | 307 713 km² (3.) |
Väkiluku | 112 374 333 (2 011) (2.) |
– väestötiheys | 365 as./km² |
Kielet | marathi |
Lyhenteet | |
– ISO 3166 | IN-MH |
Maharashtra (marathiksi महाराष्ट्र, Mahārāṣṭra) on Intian kolmanneksi laajin ja toiseksi väkirikkain osavaltio. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan siellä on 112 374 333 asukasta.[1] Se sijaitsee Intian länsirannikolla Goan naapurina. Maharashtran pääkaupunki on Mumbai, entiseltä nimeltään Bombay. Osavaltion virallinen kieli on marathi.
Maharashtrassa on ollut asutusta kivikaudelta asti. Vanhimmat kirjalliset dokumentit ovat 300-luvulta eaa.
Maharashtran halki kulkevat Länsi-Ghatin vuoret. Niiltä saavat alkunsa suuret joet Godavari ja Krishna, jotka laskevat Bengalinlahteen. Maharashtran ilmastoa hallitsee monsuuni-ilmiö. Vuodessa voidaan erottaa neljä vuodenaikaa: maaliskuusta toukokuuhun on kuumaa ja kuivaa, kesäkuusta syyskuuhun kuumaa ja sateista, loka-marraskuussa lämmintä ja kuivaa ja joulukuusta helmikuuhun viileää ja kuivaa.[2]
Maharashtra on Intian teollistuneimpia osavaltioita. Siellä on ennen kaikkea petrokemian teollisuutta. Mumbain liepeillä on Bollywood, Intian filmiteollisuuden keskus.[3]
Laajoilla alueilla sademäärä ei riitä maanviljelyn harjoittamiseen. Ruokaa on koetettu tuottaa käyttämällä sähköisiä kastelupumppuja ja toisaalta valitsemalla kuivuutta kestäviä hybridilajikkeita. Maharashtra on Intian suurin sokeriruo'on tuottaja. Hirssi, durra ja palkokasvit ovat yleisimpiä viljelykasveja. Riisiä kasvatetaan siellä missä sademäärä ylittää 1000 mm vuodessa, ja vehnää talvilajikkeena niillä pelloilla, joilla kosteus riittää talvisaikaan.[2]
Energiaa saadaan vesivoimasta ja hiiltä polttavista lämpövoimaloista. Intian ensimmäinen ydinvoimala on Tarapurissa, 113 km Mumbaista pohjoiseen.[2]
Ajantan ja Elloran luolastot Maharashtrassa ovat Unescon maailmanperintökohteita.[4]