Osa artikkelisarjaa |
Liberalismi |
---|
Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä edellytyksiä menestyä. Tasa-arvoiset mahdollisuudet näkyvät esimerkiksi siinä, että köyhän perheen lapsesta tulee hyvin toimeentuleva aikuinen. Mahdollisuuksien tasa-arvo on yksi tärkeimpiä hyvinvointivaltion tavoitteista. Köyhyyden ylisukupolvisuus taas kertoo mahdollisuuksien epätasa-arvosta ja siitä, että yhteiskunnan hyvinvointijärjestelmät, kuten koulutus ja sosiaaliturva, eivät ole onnistuneet tasoittamaan lähtökohtien erilaisuutta.[1]
Mahdollisuuksien tasa-arvolle on useita erilaisia määritelmiä.[2] Perinteisesti mahdollisuuksien tasa-arvo on lähellä tasa-arvoa lain edessä sekä ajatuksia meritokraattisesta yhteiskunnasta, missä yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet määräävät heidän asemansa.[3]
Mahdollisuuksien tasa-arvoa on perusteltu sekä oikeudenmukaisuudella että sen tuottamilla hyödyillä. Hyödyt koskevat työvoiman uusintamista ja tuottavuuden kasvua.[1]
Mahdollisuuksien tasa-arvo on kuulunut oikeiston tavoitteisiin. Ilmaisu esiintyy Suomen Keskustan ja Kansallisen Kokoomuksen periaateohjelmissa.[4][5] Keskeistä on, että muita heikompia tuetaan siten, että kaikki saavat mahdollisuuden koulutukseen ja elämän perusedellytysten toteutumiseen, ja jokainen voi tavoitella itse hyvänä pitämiään päämääriä.[5]
Tasa-arvoisten mahdollisuuksien vasemmistolainen kritiikki pitää periaatetta liian kapeana. Siinä tasa-arvoa on jo lähteminen samalta viivalta, mutta ei vaadita saapumista maaliin yhtä aikaa.[6] Oikeistolaisen näkemyksen mukaan sama palkka ahkeruudesta riippumatta murentaa yritteliäisyyttä. Vasemmistolaisen vastauksen mukaan on kuitenkin mahdoton tietää, milloin ympäristön vaikutus lakkaa ja yksilön vastuu alkaa. Lisäksi lopputuloksen tasa-arvo voi jo seuraavassa sukupolvessa olla mahdollisuuksien tasa-arvoa, jos vaikkapa perheiden varallisuuseroja kavennetaan.[6]