Makedonia | |
---|---|
Oma nimi | македонски (makedonski) |
Tiedot | |
Alue |
Albania Bulgaria Kreikka Pohjois-Makedonia Serbia |
Virallinen kieli | Pohjois-Makedonia |
Puhujia | 1 620 000[1] |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | kyrillinen |
Kielenhuolto | Institut za makedonski jazik[2] |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
baltoslaavilaiset kielet – slaavilaiset kielet – eteläslaavilaiset kielet – itäiset[3] |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | mk |
ISO 639-2 | mac (T), mkd (B) |
ISO 639-3 | Mkd |
Makedonian kieli on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieli. Se kuuluu slaavilaisten kielten eteläslaavilaiseen haaraan ja on läheistä sukua bulgarian kielelle. Sitä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin. Makedonian kieltä puhuu noin 1,6 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa asuu Pohjois-Makedoniassa.[1]
Makedonia on osa eteläslaavilaista kielijatkumoa, johon kuuluvat pohjoisesta alkaen sloveeni, kroaatti, serbia (serbokroaatti), makedonia ja bulgaria sekä muinaiskirkkoslaavi. Siirtymä serbiasta makedoniaan ja bulgariaan on vaiheittainen ja näiden keskinäinen ymmärrettävyys korkea. Osa tutkijoista pitää makedoniaa bulgarian murteena, mutta toiset kiistävät tämän voimakkaasti.[4] Bulgarian valtion virallinen kanta oli pitkään, että makedonia on vain bulgarian kielen murre. Nyttemmin Bulgaria on tunnustanut makedonian omaksi erilliseksi kielekseen, tosin bulgarialaiset nationalistit eivät tätä hyväksy.
Makedoniaa on kirjoitettu kyrillisellä kirjaimistolla vuodesta 1944 alkaen.[1] Oikeinkirjoitus on lainattu pääasiassa serbiasta ja siten kauempana bulgariasta ja venäjästä. Sanastoa taas on lainattu kreikasta, turkista ja serbiasta.
Nykyisen makedonian kielen käyttö kirjallisesti alkoi 1700-luvun lopun eteläslaavilaisen nationalismin myötä. Aluksi makedonialaiset ja bulgarialaiset kirjailijat tekivät yhteistyötä, mutta yhteistä perustaa kirjakielelle ei saatu luotua, mikä johti 1800-luvun puolivälissä välirikkoon. Bulgarialaiset hylkäsivät makedonialaismurteet ja alkoivat vaatia makedonialaisia opettelemaan standardibulgariaa. Myöskään maailmansotien välisessä Jugoslaviassa makedoniaa ei hyväksytty, vaan sitä pidettiin serbian murteena, ja kouluissa opetettiin valtakunnan yhteistä serbokroatiaa, vaikkakin kieltä siedettiin kansanperinteenä. Toisen maailmansodan aikana Makedonian miehittivät Bulgarian fasistit, jolloin kouluissa opetettiin standardi-bulgariaa. Kieli vakioitiin kirjakieleksi viimein osana Titon aikaista kulttuuriautonomiaa 1940-luvulla, ja se saavutti lopullisen muotonsa 1950-luvun alussa.[4]