Makrokielet ovat kielitunnusstandardi ISO 639-3:ssa kieliä, jotka ovat jaettavissa useiksi erillisiksi, toisiinsa läheisesti liittyviksi kieliksi. Makrokieli on poikkeustapauksissa käytetty ylätason käsite ja makrokielen alle kuuluu aina kaksi tai useampia kieliä, joilla on omat kielitunnuksensa.[1]
Makrokieli eroaa kieliryhmästä siten, että samaan makrokieleen kuuluvien kielten puhujilla on jossakin kontekstissa yhteinäinen kieli-identiteetti. Esimerkiksi arabian lukuisat puhekielivariantit (egyptinarabia, libyanarabia, algerianarabia ynnä muut) luetaan ISO 639-3:ssä omiksi kielikseen, ja pelkkä ”arabia” määritellään kaikki variantit kattavana makrokielenä. Samoin kiinan kieli on makrokieli, joka pitää sisällään muun muassa mandariinikiinan, kantoninkiinan ja wu-kiinan.[1]