Malin asevoimat

Malin asevoimat (ransk. Forces armées maliennes eli FAMa) käsittävät maa- ja ilmavoimat sekä puolisotilaalliset santarmilaitoksen, kansalliskaartin ja poliisin^[1]. Asevoimien päätehtävänä on taistella maan pohjoisosien kapinallisryhmiä vastaan^[2].

Malin asevoimat muodostettiin maan itsenäistyessä vuonna 1960 Ranskan armeijassa ja santarmilaitoksessa palvelleista paikallisista sotilaista. Ranskalaiset joukot vetäytyivät maasta vuonna 1961. Santarmilaitos on perustettu vuonna 1972^[3] ja ilmavoimat vuonna 1976^[4].

Malin asevoimat on taistellut tuaregikapinallisia vastaan useaan otteeseen 1960-luvulta lähtien. Vuoden 2012 sisällissodassa tuaregit ja islamistit valtasivat maan koko pohjoisosan, mutta Ranskan joukot ajoivat heidät pois seuraavan vuoden alussa.^[5] Vuonna 1985 käytiin lyhyt rajasota Burkina Fason kanssa^[6]. Sotilaat ovat kaataneet siviilihallinnon vuosien 1968, 1991, 2012^[7] ja 2020 vallankaappauksissa^[8].

Asevoimat on järjestetty Ranskan mallin mukaisesti. Niiden ylipäällikkönä toimii Malin presidentti. Käytännön johdosta vastaa puolustus- ja veteraaniministeriön alainen esikuntapäällikkö. Maavoimilla, ilmavoimilla ja santarmilaitoksella on omat päällikkönsä.^[9] Malissa on valikoiva kahden vuoden asevelvollisuus^[10]. Koulutuskeskukset sijaitsevat Bamakossa, Katissa ja Koulikorossa^[11]. Maan puolustus- ja turvallisuusmenot olivat 727 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2019^[2].

Maa- ja ilmavoimiin kuuluu arviolta 13 000 henkilöä. Armeija on jaettu eri aselajien yhdistetyiksi taisteluryhmiksi, jotka koostuvat kevyestä ja motorisoidusta jalkaväestä, tykistöstä sekä tiedustelu-, kommando- ja tukielementeistä. Maavoimien kalusto käsittää panssariajoneuvoja ja tykkejä. Ilmavoimilla on kuljetuskoneita ja taisteluhelikoptereita.^[2] Sisämaavaltiona Malilla ei ole laivastoa, mutta armeijalla on partiointia varten muutamia jokiveneitä^[1]. Santarmilaitoksen miehistövahvuus on 1 800, kansalliskaartin 2 000, poliisin 1 000 ja miliisin 3 000 henkeä. Aseistus on suurelta osin vanhentunutta tai käyttökelvotonta. Malilla ei ole omaa aseteollisuutta.^[2]

Ranskan ja sittemmin Neuvostoliiton mallin mukaan rakennettujen asevoimien toimintakyky on osoittautunut heikoksi maan sisäisissä konflikteissa^[12]. Sitä on pyritty parantamaan muun muassa Euroopan unionin, Ranskan ja Yhdysvaltojen tarjoaman koulutuksen avulla. Malissa toimii Ranskan johtama terrorismin vastainen operaatio Barkhane ja Yhdistyneiden kansakuntien kriisinhallintaoperaatio Minusma.^[2]

1. ↑ ^{a b} Shurkin, s. 64.
2. ↑ ^{a b c d e} The Military Balance 2020, s. 487–489. London: The International Institute for Strategic Studies, 2020. ISBN 9780367466398
3. ↑ Etat major de l’armée de terre Ministère de la défense et de anciens combattants. Arkistoitu 9.2.2021. Viitattu 7.2.2021.
4. ↑ Etat major de l’armée de l’air Ministère de la défense et de anciens combattants. Arkistoitu 14.2.2021. Viitattu 7.2.2021.
5. ↑ The Armed Conflict Survey 2020, s. 348. London: The International Institute for Strategic Studies, 2020. ISBN 9780367541507
6. ↑ Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H.: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 334–337. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5
7. ↑ Political Handbook of the World 2018–2019, s. 1003, 1005. Thousand Oaks: CQ Press, 2019. ISBN 978-1-5443-2712-9
8. ↑ Mali coup: UN joins global condemnation of military takeover BBC News. 20.8.2020. Viitattu 7.2.2021.
9. ↑ Shurkin, s. 64–66.
10. ↑ The Stateman’s Yearbook 2019, s. 804. London: Palgrave Macmillan, 2019. ISBN 978-1-349-95320-2
11. ↑ Direction des écoles militaires Ministère de la défense et de anciens combattants. Arkistoitu 12.4.2021. Viitattu 7.2.2021.
12. ↑ Shurkin, s. 67–86.