Marius Petipa

Marius Petipa (1890).

Marius Ivanovitš Petipa (ven. Мариус Иванович Петипа, oikealta nimeltään Victor Marius Alphonse Petipa); (11. maaliskuuta 1818 Marseille Ranska14. heinäkuuta (J: 1. heinäkuuta) 1910 Gurzuf, Krim, Venäjän keisarikunta) oli tanssija, koreografi ja opettaja, joka nosti venäläisen baletin kukoistukseensa 1800-luvulla.

Marius Petipan on sanottu olevan ”klassisen baletin isä”, ja monet klassisen baletin suurnimet ovat siteeranneet häntä lähes yksimielisesti kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi balettimestariksi ja koreografiksi.

Petipa on tasavertaisesti tunnettu luomistaan baleteista, jotka ovat selvinneet nykypäivään joko vanhoista teoksista inspiroituneina, uudelleen sovitettuina tai näille vanhoille teoksille uskollisina versioina: Faaraon tytär (1862), Don Quijote (1869), La Bayadère (1877), Talismani (1889), Prinsessa Ruusunen (1890), Pähkinänsärkijä (Lev Ivanovin koreografia Petipan ohjauksella, 1892), Le Réveil de Flore (1894), Halte de Cavalerie (1896), Raymonda (1898) ja Harlequinade (1900).

Petipa elvytti myös merkittävän määrän muiden koreografien tekemiä töitä, joita ei ollut pitkään aikaan esitetty Euroopan teattereissa. Monet näistä suhteellisen tuntemattomista töistä ovat säilyneet nykypäivään saakka: Merirosvo (Le Corsaire, 1856, 1863, 1868, 1885 ja 1899); Giselle (1850 Jules Perrot'n avustuksella, 1884, 1899); Esmeralda (1866, 1872, 1886 ja 1899); Coppélia (1884, 1894 Enrico Cecchettin kanssa); Paul Taglionin Huonosti vartioitu tyttö (Le Fille Mal Gardée, 1885 Lev Ivanovin kanssa); Pieni kyttyräselkäinen hevonen (eli Tsaarin neito 1895, perustuu Pjotr Jeršovin suosittuun satuun Taikahevonen, ven. Конёк-Горбунок, Konjok-Gorbunok 1834); ja Joutsenlampi (1895 Lev Ivanovin kanssa). Myös paljon erilaisia välinäytöksiä, satunnaisia otoksia Petipan alkuperäisistä teoksista sekä hänen uudelleen henkiin herättämiään teoksia on säilynyt, vaikka koko illan teoksena baletti ei olekaan saavuttanut suosiota.lähde?


Developed by StudentB