Back Marshall McLuhan Afrikaans مارشال ماكلوهان Arabic مارشال ماكلوهان ARZ Marshall McLuhan AST Маршал Маклуън Bulgarian মার্শাল ম্যাকলুহান Bengali/Bangla Marshall McLuhan Catalan Marshall McLuhan Czech Marshall McLuhan Welsh Marshall McLuhan Danish
Herbert Marshall McLuhan CC (21. heinäkuuta 1911 Edmonton Kanada – 31. joulukuuta 1980 Toronto, Kanada) oli kanadalainen kulttuurifilosofi.
Marshall McLuhanin vanhemmat olivat skotlantilais-irlantilaista syntyperää. McLuhan kävi koulunsa Winnipegissä, mihin perhe muutti, ja jatkoi edelleen opintojaan Manitoban yliopistossa. Alun perin McLuhanin oli tarkoitus valmistua insinööriksi, mutta hän vaihtoi alaa ja alkoi opiskella englanninkielistä kirjallisuutta. McLuhanin suosikkikirjailijoita olivat T. S. Eliot ja James Joyce. McLuhan väitteli tohtoriksi Cambridgen yliopistosta vuonna 1942. Kanadaan palattuaan hän työskenteli ensin Windsorin ja sitten Toronton yliopistossa, josta sai vakituisen viran vuonna 1952. Vuodesta 1968 alkaen hän johti kulttuurin ja teknologian keskusta. Hänellä oli vuoden (1967–1968) ajan oppituoli myös Fordhamin yliopistossa New Yorkissa.
McLuhanin ensimmäisen teos The Mechanical Bride: Folklore of Industrial Man (”Mekaaninen morsian: teollisen ihmisen kansanperinne”) ilmestyi vuonna 1951 ja vuonna 1962 julkaistiin teos The Gutenberg Galaxy: the Making of Typographic Man. McLuhanin pääteoksena pidetään vuonna 1964 ilmestynyttä kirjaa Understanding Media: the Extensions of Man, jonka Antero Tiusanen suomensi nimelle Ihmisen uudet ulottuvuudet. Suomennos ilmestyi vuonna 1968 ja sen esipuheen laati Anto Leikola.
McLuhanilta on peräisin kuuluisa sanonta: ”väline on viesti” (engl. medium is the message).[1] Hän tarkoitti sillä, että medioiden sisällöt eivät ole kovinkaan merkittäviä verrattuna itse välineen vaikutuksiin. Sittemmin hän kirjoitti kirjan Medium is the Massage (viestin on ”hierontaa”). [2][3] [4]
Toisin kuin Neil Postman, joka väitti television tuhoavan järkiperäisen keskustelun yhteiskunnassa, McLuhan näki television vaikuttavan myönteisesti kulttuuriin (Postman: Huvitamme itsemme hengiltä, 1985).[2]