Medinan perustuslaki tai oikeammin sopimus on Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkertaan sisältyvä dokumentti. Muodoltaan se on pian hidžran jälkeen vuonna 622 tehty sopimus Medinan klaanien ja Muhammedin välillä. [1] Ibn Hisham mainitsee lyhyesti sopimuksen 800-luvulla, mutta ei selosta sitä tarkemmin.[2]
Muslimit ovat luonnehtineet sopimusta (kitāb eli "kirja") "maailman ensimmäiseksi perustuslaiksi", koska se edelsi Magna Cartaa sadoilla vuosilla.[3] Ensimmäisen perustuslain asema kuuluu silti luultavasti Ateenalle, jolle Solon oli kirjoittanut sellaisen tuhat vuotta aikaisemmin.[4] Medinan perustuslakia on myös ylistetty suvaitsevaisuuden ja uskonnollisen moniarvoisuuden merkkipylvääksi.[5] Opetushallituksen mukaan "Medinan perustuslaissa muiden uskontojen harjoittajia koskivat samat poliittiset ja kulttuuriset oikeudet kuin muslimeja".[6] Todellisuudessa sopimus ei kohdellut kaikkia uskontoja samanarvoisina, vaan jakoi ihmiset niihin, jotka kuuluivat ummaan ja niihin, jotka eivät kuuluneet. Näihin ryhmiin sovellettiin erilaisia juridisia määräyksiä.[7]
Medinan sopimuksen teksti sopii huonosti yhteen islamin muun perimätiedon kanssa muun muassa siksi, että siinä myös juutalaisia pidettiin ummaan kuuluvina. Dokumentti onkin herättänyt kysymyksiä sen alkuperästä.[8]
<ref>
-elementti; viitettä :1
ei löytynyt