Medinan perustuslaki

Muhammedin jäljitelty kirje Munzir ibn Sawa Al Tamimille ja tekstin transkriptio. Perimätiedon mukaan Muhammed kirjoitti tällaisia kirjeitä hallitsijoille kehottaen heitä kääntymään islamiin. (Jemenin Sotilasmuseo Sanaassa).

Jumalan lähettilään elämäkerta

Sirat rasul Allah
Abd al-Muttalib
ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib
Amina (Muhammedin äiti)
Norsun vuosi (Muhammed)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

Medinan perustuslaki tai oikeammin sopimus on Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkertaan sisältyvä dokumentti. Muodoltaan se on pian hidžran jälkeen vuonna 622 tehty sopimus Medinan klaanien ja Muhammedin välillä. [1] Ibn Hisham mainitsee lyhyesti sopimuksen 800-luvulla, mutta ei selosta sitä tarkemmin.[2]

Muslimit ovat luonnehtineet sopimusta (kitāb eli "kirja") "maailman ensimmäiseksi perustuslaiksi", koska se edelsi Magna Cartaa sadoilla vuosilla.[3] Ensimmäisen perustuslain asema kuuluu silti luultavasti Ateenalle, jolle Solon oli kirjoittanut sellaisen tuhat vuotta aikaisemmin.[4] Medinan perustuslakia on myös ylistetty suvaitsevaisuuden ja uskonnollisen moniarvoisuuden merkkipylvääksi.[5] Opetushallituksen mukaan "Medinan perustuslaissa muiden uskontojen harjoittajia koskivat samat poliittiset ja kulttuuriset oikeudet kuin muslimeja".[6] Todellisuudessa sopimus ei kohdellut kaikkia uskontoja samanarvoisina, vaan jakoi ihmiset niihin, jotka kuuluivat ummaan ja niihin, jotka eivät kuuluneet. Näihin ryhmiin sovellettiin erilaisia juridisia määräyksiä.[7]

Medinan sopimuksen teksti sopii huonosti yhteen islamin muun perimätiedon kanssa muun muassa siksi, että siinä myös juutalaisia pidettiin ummaan kuuluvina. Dokumentti onkin herättänyt kysymyksiä sen alkuperästä.[8]

  1. Ibn Ishaq, 1955, s. 231–233
  2. Ibn Hisham, 1999, s. 171
  3. Rubin, 2004, s. 1
  4. Laertios, 2003, s. 26
  5. Lecker, 2013
  6. Opetushallitus: Islamin uskonnon oppimäärän käsitteitä Opetushallitus. Viitattu 30.11.2021.
  7. Lecker 2013, s. 33
  8. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :1 ei löytynyt

Developed by StudentB