Milanon edikti

Milanon edikti (lat. Edictum Mediolanense) julistettiin vuonna 313 Rooman itäistä ja läntistä puoliskoa hallitsevien keisareiden Konstantinus I:n ja Liciniuksen nimissä. Ediktin mukaan Rooman imperiumista tuli uskonnollisten vakaumusten suhteen neutraali, mikä poisti lopullisesti esteet kristinuskon ja muiden uskontojen harjoittamiselta. Galerius oli jo laillistanut kristinuskon huhtikuussa 311 ensimmäisenä keisarina, joka määräsi, että kaikkia uskontoja kohtaan on osoitettava suvaitsevuutta. Galeriuksen ediktissä kristinuskosta käytetyt sanamuodot osoittavat kuitenkin varsin nuivaa suhtautumista sitä kohtaan. Historioitsija Philip Schaff on huomauttanut, että toinen edikti meni pidemmälle kuin vuoden 311 edikti: ”se oli ratkaiseva askel vihamielisestä neutraaliudesta ystävälliseen neutraaliuteen ja suojelukseen ja tasoitti tietä kristinuskon tunnustamiselle valtakunnan viralliseksi uskonnoksi”.^[1]

Milanon ediktin nojalla kristityiltä takavarikoidut kohtaamispaikat ja muu omaisuus palautettiin heille. Konstantinus olikin ensimmäinen keisari, joka konkreettisesti tuki kristillistä kirkkoa ja sen toimintaa. Itse ediktit eivät ole säilyneet kiveen hakattuna, mutta antiikin historioitsijat ovat lainanneet niitä kattavasti kirjoituksissaan.^lähde?

1. ↑ History of the Christian Church, chapter II, section 25 ”The Edicts of Toleration. a.d. 311–313” (on-line text).