Monarkia

Monarkia (m.kreik. μοναρχία, monarkhia, yksinvaltius, kirjaimellisesti ’yksi alku’) on valtiomuoto, jossa valtion johto ja korkein valta kuuluu yhdelle henkilölle, monarkille, jonka asema on elinikäinen.^[1][2] Monarkian tyypillisin ero tasavaltaan on se, että monarkiassa valtionpäämiehen (monarkin) asema on elinikäinen, ellei hän luovu siitä vapaaehtoisesti, mutta tasavallassa valtionpäämies (useimmiten presidentti) valitaan määräajaksi. Useimmat monarkiat eroavat useimmista tasavalloista siinäkin, että valta on perinnöllistä. Joskus rajanveto monarkian ja tasavallan välillä voi olla vaikeaa, sillä on myös mahdollista, että tasavallaksi laskettavan valtion valtionpäämiehen asema on jostakin syystä elinikäinen (esimerkiksi Libyan johtaja Muammar Gaddafi vuosina 1969–2011).

On mahdollista, että sama henkilö on useamman kuin yhden valtion monarkki, jolloin puhutaan personaaliunionista. Nykyisin tällainen on ainakin Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Charles III, joka on sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että muiden Kansainyhteisön sisäpiiriin kuuluvien monarkioiden (Commonwealth realm) kuningas.

Varhaiskeskiajalla useissa eurooppalaisissa kuningaskunnissa kuningas valittiin vaaleilla ja äänioikeutettuja olivat lähinnä mahtavimpien sukujen edustajat, joiden joukosta kuningas yleensä valittiin. Kuninkaiden asema muuttui myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa perinnölliseksi ja kruununperimysjärjestys määräsi tarkoin kuninkuuden perinnöllisyydestä. Eri maissa kuningassuvut muodostivat dynastioita, jotka saattoivat olla vallassa satoja vuosia. Eri maiden hallitsijoiden välisiä siteitä ja maiden yhteistyötä vahvistettiin kuninkaallisilla avioliitoilla.

Sanotaan, että periytyvä valta ei kuulu demokratiaan. Siksi vielä 1900-luvun alussa uskottiin, että demokratisoituminen johtaisi vähitellen monarkioiden täydelliseen katoamiseen. Näin ei ole käynyt, mutta monissa maissa monarkiasta on luovuttu ja useissa maissa, joissa monarkia on säilynyt, se on muuttunut lähinnä seremonialliseksi, niin että monarkki on asemaltaan vain valtion keulakuva ja hänen poliittinen valtansa on hyvin rajoitettua tai sitä ei ole lainkaan (esimerkiksi lähes kaikki Euroopan monarkiat ja Japani). Uusiakin monarkioita syntyi kuitenkin vielä 1900-luvulla, esimerkiksi Norja, joka itsenäistyi Ruotsista ja valitsi oman uuden kuninkaan, ja maat, jotka itsenäistyivät Yhdistyneen kuningaskunnan imperiumista, mutta säilyttivät Yhdistyneen kuningaskunnan monarkin muodollisena valtionpäämiehenään.

Monarkioita, joissa monarkki (kuningas, kuningatar, keisari tai keisarinna) toimii valtionpäämiehenä perustuslain mukaisesti, olipa se sitten kirjoitettu tai kirjoittamaton perustuslaki, kutsutaan perustuslaillisiksi monarkioiksi tai parlamentaarisiksi monarkioiksi. Niissä hallitsijalla on usein rajoitetusti tai ei lainkaan valtaoikeuksia ja hänen tehtävänsä ovat ensisijaisesti edustuksellisia. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on useimmiten pääministeri.

Monarkiaksi kutsutaan joskus myös itse kuningashuonetta tai kuningaskuntaa. Monarkian symboli on eurooppalaisissa kuningaskunnissa kruunu. Maailmassa oli vuoden 2021 alussa 43 monarkiaa.^[3]

1. ↑ Aikio ja Vornanen 1993, s. 417.
2. ↑ Monarkia Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 183-184. Project Runeberg. Viitattu 29.12.2020.
3. ↑ Stockman, Farah: Why Are We So Obsessed With Royalty? The New York Times. 10.3.2021. Viitattu 6.1.2022. (englanti)