Moniavioisuus (mormonismi)

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi
Historia Joseph Smith Ensimmäinen näky Urim ja tummim Oliver Cowdery Martin Harris David Whitmer Brigham Young Sidney Rigdon
Oppi ja perinteet Jumala Pelastussuunnitelma Oppi kirkosta Kaste Sakramentti Konfirmaatio Endaumentti Sinetöinti Pappeus Avioliitto Perhe Moniavioisuus Viisauden sana Sakramenttikokous Sijaistoimitukset Valmistavat toimitukset
Tekstit ja julkaisut Mormonin kirja Raamattu Oppi ja liitot Kallisarvoinen helmi
Kulttuuri Temppeli Lähetystyö Apujärjestö Pyhäkoulu Apuyhdistys Alkeisyhdistys Nuoret miehet Nuoret naiset
Organisaatio Myöhempien aikojen pyhien liike MAP-kirkko MAP-presidentti Ensimmäinen presidenttikunta Kaksitoista apostolia Apostoli Seitsenkymmenet Johtava piispakunta Yleisauktoriteetit Vaarna Ylipappi Piispa
Lisää aiheesta Mormonismi Suomessa
n k m

Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä harjoitettiin liikkeen alkuaikoina moniavioisuutta eli polygamiaa. Tämä perustui liikkeen perustajan, profeetta Joseph Smithin saamaan ilmoitukseen, joka on kirjoitettu muistiin 12. heinäkuuta 1842. Liikkeen pääosan siirryttyä Smithin kuoleman jälkeen Ison Suolajärven laaksoon, nykyisin Utahin alueelle, moniavioisuus pantiin julkisesti toimeen vuonna 1852. Moniavioisuuden vuoksi USA:n liittovaltio ja osavaltiot säätivät mormonikirkon toimintaa rajoittavia lakeja. Monia moniavioisissa liitoissa eläviä mormonikirkon jäseniä tuomittiin oikeudessa. Vaikeuksien vuoksi^lähde? moniavioisuus peruutettiin virallisesti Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon neljännen presidentin Wilford Woodruffin vuonna 1890 antamalla virallisella julistuskirjalla eli Manifestilla, jonka kirkon yleiskonferenssi hyväksyi samana vuonna sitovaksi. Käytännössä moniavioisia liittoja solmittiin vielä tämän jälkeenkin, vielä 1900-luvun alussakin.

Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa toimii kuitenkin edelleen pieniä, n.k. fundamentalistimormonien ryhmittymiä, jotka harjoittavat moniavioisuutta. MAP-kirkko erottaa nykyään moniavioisuutta harjoittavat jäsenensä kirkosta. USA:n lait kieltävät moniavioisuuden, mutta viranomaiset eivät enää nykyään puutu moniavioisten perheiden elämään, ellei niissä ole alaikäisen hyväksikäyttönä pidettäviä suhteita.

MAP-kirkossa moniavioisuutta kutsutaan nimellä plural marriage eli moninkertainen avioliitto. Siitä käytetään myös nimitystä celestial marriage eli selestinen (tai taivaallinen) avioliitto, Patriarchal Order of Marriage eli avioliiton patriarkaalinen järjestys tai the new and eternal covenant eli uusi ja ikuinen liitto. Englanninkielisen mallin mukaan MAP-kirkon uusimmat julkaisut ovat viitanneet tähän avioliiton muotoon sanalla "pluraaliavioliitto".

MAP-kirkossa harjoitettu moniavioisuus oli yleensä luonteeltaan polygyniaa, jossa yksi mies ottaa itselleen useita vaimoja. Tunnetaan myös joitakin tapauksia polyandriaa, joissa yksi vaimo vihittiin avioliittoon useamman miehen kanssa. Moniavioisten liittojen tarkoituksena oli perustaa perhe, joten avioliitot pantiin yleensä täytäntöön seksuaalisesti. Tiedetään kuitenkin myös tapauksia, joissa moniavioisia liittoja ei pantu täytäntöön. Tällöin kyse oli yleensä vanhoista naisista, jotka solmivat avioliiton kirkon korkeiden johtajien kanssa. Liittojen tarkoituksena oli välittää naisille ne korkeimmat siunaukset, jotka MAP-kirkon mukaan voi saada vain avioliitossa, sekä samalla pitää huolta ikääntyvien naisten ajallisista tarpeista. Ryhmäseksi ei kuulunut MAP-kirkossa harjoitettuun moniavioisuuteen.

On epäselvää, kuinka suuri osa MAP-kirkon jäsenistä harjoitti moniavioisuutta. Kirkon edustajat korostavat virallisesti, että moniavioisten liittojen solmiminen oli tarkkaan säädeltyä. Vain temppeliin kelvolliset jäsenet saivat luvan solmia moniavioisia liittoja, ja heidänkin kohdallaan vaadittiin Kirkon johtajian lupa. Kirkon viralliset lähteet ilmoittavat moniavioisten jäsenten määräksi noin 4–6 prosenttia kaikista kirkon jäsenistä. Epävirallisesti on esitetty huomattavasti korkeampiakin lukuja.