Mufti on sunnalaisuudessa islamilaisen lain eli šarian asiantuntija, joka voi antaa fatwan. Fatwa tarkoittaa laillisesti ja uskonnollisesti pätevää mielipidettä, joka ilmaisee Jumalan lain sisällön jostakin kysymyksestä. Fatwa edellyttää perehtymistä islamin pyhiin kirjoituksiin ja arvostettujen imaamien esittämiin ajatuksiin.[1]
Pyhän lain merkitys on muslimeille suurempi maallisen lain merkitys länsimaissa, sillä sitä ei tarvita ainoastaan käräjäoikeudessa, vaan laki kertoo myös, miten muslimin tulee pukeutua, syödä ja juoda, miten hänen tulee huolehtia hygieniastaan ja kohdella perhettään. Lakia koskevien neuvojen tarve jo arkielämässä on siten suuri.[2]
Alusta alkaen muftin yhteiskunnallinen asema oli luonteeltaan epävirallinen. Muftin asema perustui hyvään maineeseen uskonoppineena. Hänen mielipiteellään ei ollut virallista asemaa, ja muslimi saattoi kääntyä kenen muftin puoleen hyvänsä.[2] Monissa islamilaisissa maissa kuten Syyriassa on hallituksen perustama suurmuftin virka. Siihen valitaan arvostetuin uskonoppinut valvomaan maassa annettuja fatwoja sekä maallisen hallituksen säätämiä lakeja. Jälkimmäiset eivät saisi olla ristiriidassa islamin lain ja periaatteiden kanssa.[3] Osmanien valtakunnassa Istanbulin mufti, shaykh al-Islām (şeyhülislâm) oli korkein laillinen auktoriteetti.[1][2]
Islamilaisissa tuomioistuimissa toimiva tuomari, qadi, voi kysyä neuvoa muftilta kiperissä tilanteissa. Qadin antamat tuomiot eivät ole šariassa ennakkotapauksia. Sen sijaan muftin antamilla lausunnoilla on tällainen merkitys. Ne ovat šarian elävää soveltamista.[2]
Siviililainsäädännön kehitys islamilaisissa maissa on rajoittanut muftien arvovaltaa. Nykyisin heidän antamansa lausunnot rajoittuvat pääasiassa yksityiselämään, kuten avioliittoon, perintöön ja tapakulttuuriin. Niidenkin osalta siviililainsäädäntö voi mennä muftien lausuntojen ohi.[1]