Myeliini on keskus- ja ääreishermostossa esiintyvä rasvainen aine, jonka tehtävänä on muodostaa sähköä eristävä kalvo (myeliini- eli ydintuppi) solujen viejähaarakkeiden ympärille.[1] Hermojen tuottamat sähköimpulssit kulkevat myelinisoituneessa viejähaarakkeessa nopeammin kuin myelinisoitumattomassa.[2] Myeliini kontrolloi tiedonkulkua aivojen eri osien välillä,[3] ja vahingoittumaton myeliinikalvo on edellytyksenä keskushermoston normaalille toiminnalle.[1] Myeliinitupen puuttuminen hermon ympäriltä altistaa hermoimpulssin häiriöille.[4]
Myeliiniä tuottavat keskushermostossa oligodendrosyytit ja ääreishermostossa Schwannin solut. Myeliiniä kehittyy runsaasti etenkin ensimmäisinä elinvuosina,[1] mutta sitä muodostuu myös aikuisilla etenkin unen aikana.[5][6]
Myeliinin määrä alkaa pienentyä vähitellen keski-iästä alkaen, mistä alkaa vähittäinen, kiihtyvä rappio, joka johtaa vääjäämättä aivojen kunnon heikkenemiseen. Yli 85-vuotiaista suurin osa sairastaa jo Alzheimerin tautia tai muuta dementoivaa sairautta.[7] Nuorellakin iällä voi silti sairastua tautiin, johon liittyy myeliinikatoa, kuten MS- ja ME-taudit. Myeliinin vaurioitumisesta seuraa vaihtelevia neurologisia oireita riippuen siitä, mikä aivojen osa on tuhon kohteena.[7] Hiirillä tehdyissä kokeissa on havaittu, että ylipainehappihoito lisää myeliinin muodostumista aivovaurion jälkeen ja parantaa motorista toimintakykyä.[8]
Ylipainoisilla 50-vuotiailla esiintyy keskimäärin yhtä paljon aivojen myeliinikatoa kuin hoikilla 60-vuotiailla.[3]