Saksan valtakunta (1933–1943) Suur-Saksan valtakunta (1943–1945) Deutsches Reich Großdeutsches Reich |
|
---|---|
1933–1945 |
|
Saksan valtakunta ja siihen liitetyt alueet
Norjan, Alankomaiden, Baltian ja Ukrainan valtakunnankomissariaatit
Wehrmachtin sotilashallinnon alainen alue
|
|
Valtiomuoto | (yksipuoluejärjestelmä) |
Valtionpäämies |
|
Pääkaupunki | Berliini |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 633 786 km² |
Väkiluku (1939) | 78 800 000[1] |
Historia | |
– nousu valtaan | 30. tammikuuta 1933 |
– valtalaki | 23. maaliskuuta 1933 |
– Anschluss | 12. maaliskuuta 1938 |
– Puolan offensiivi | 1. syyskuuta 1939 |
– Adolf Hitlerin kuolema | 30. huhtikuuta 1945 |
– Berliinin sortuminen | 2. toukokuuta 1945 |
– antautuminen | 8. toukokuuta 1945 |
Viralliset kielet | saksa |
Valuutta | Reichsmark |
Tunnuslause |
Ein Volk, ein Reich, ein Führer (”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”) |
Kansallislaulu | ”Deutschlandlied” |
Edeltäjät |
Itävallan liittovaltio Weimarin tasavalta |
Seuraajat |
Itävallan miehitysvyöhykkeet Saksan miehitysvyöhykkeet |
Kansallissosialistinen Saksa eli natsi-Saksa, joskus myös Kolmas valtakunta (saks. Drittes Reich) ja vanhemmissa lähteissä Hitler-Saksa,[2][3] tarkoittaa vuosien 1933–1945 aikaista Saksan diktatuuria, jota hallitsi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP johtajanaan Adolf Hitler. Valtion virallinen nimi oli Saksan valtakunta (saks. Deutsches Reich) vuoteen 1943, jolloin siitä tuli Suur-Saksan valtakunta (saks. Großdeutsches Reich).
Kansallissosialistien valtaannousua ja Weimarin tasavallan epäonnistumista on selitetty ennen muuta ensimmäisen maailmansodan seurauksilla, kuten ”häpeärauhalla” ja vaikeilla talousongelmilla. Puolueen nousu valtaan mahdollistui 30. tammikuuta 1933, jolloin presidentti Paul von Hindenburg nimitti Adolf Hitlerin uuden hallituksen johtajaksi eli valtakunnankansleriksi. Tuolloin hallituksessa oli mukana vielä muitakin puolueita, ja virallisesti kyseessä oli vain normaali hallituksen vaihdos, mutta varsin pian Hitler sai itselleen kaiken vallan. Maaliskuussa 1933 valittu parlamentti sääti valtalain, jolla Hitlerille myönnettiin poikkeuksellisen laajat valtuudet, aluksi neljäksi vuodeksi. Tämän mukaan hänellä oli oikeus säätää lakejakin ilman parlamentin myötävaikutusta. Tämän jälkeen parlamentti ei kokoontunut kuin muutamia kertoja antaakseen joillekin kaikkein tärkeimmille päätöksille virallisen vahvistuksen.
Natsi-Saksa menetti johtajansa, kun Hitler teki itsemurhan sodan viime hetkillä. Natsi-Saksan lakkaaminen oli seuraus sen tappiosta toisessa maailmansodassa. Sodan päättymisen jälkeen voittaneet järjestivät Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnit, joissa syytettiin ja tuomittiin kansallissosialisteja. Osa tuomituista teloitettiin.