Natsi-Saksa

Saksan valtakunta
(1933–1943)
Suur-Saksan valtakunta
(1943–1945)
Deutsches Reich
Großdeutsches Reich
1933–1945
lippu 1935–1945 vaakuna 1935–1945

Saksa vuonna 1942:   Saksan valtakunta ja siihen liitetyt alueet   Norjan, Alankomaiden, Baltian ja Ukrainan valtakunnankomissariaatit   Wehrmachtin sotilashallinnon alainen alue
Saksa vuonna 1942:

  Saksan valtakunta ja siihen liitetyt alueet
  Norjan, Alankomaiden, Baltian ja Ukrainan valtakunnankomissariaatit
Valtiomuoto

totalitaarinen diktatuuri

(yksipuoluejärjestelmä)
Valtionpäämies
Pääkaupunki Berliini
Pinta-ala
– yhteensä 633 786 km² 
Väkiluku (1939) 78 800 000[1]
Historia
– nousu valtaan 30. tammikuuta 1933
– valtalaki 23. maaliskuuta 1933
– Anschluss 12. maaliskuuta 1938
– Puolan offensiivi 1. syyskuuta 1939
– Adolf Hitlerin kuolema 30. huhtikuuta 1945
– Berliinin sortuminen 2. toukokuuta 1945
– antautuminen 8. toukokuuta 1945
Viralliset kielet saksa
Valuutta Reichsmark
Tunnuslause Ein Volk, ein Reich, ein Führer
(”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”)
Kansallislaulu Deutschlandlied
Edeltäjät Itävallan liittovaltion lippu Itävallan liittovaltio
 Weimarin tasavalta
Seuraajat Itävallan miehitysvyöhykkeet
Saksan miehitysvyöhykkeet

Kansallissosialistinen Saksa eli natsi-Saksa, joskus myös Kolmas valtakunta (saks. Drittes Reich) ja vanhemmissa lähteissä Hitler-Saksa,[2][3] tarkoittaa vuosien 1933–1945 aikaista Saksan diktatuuria, jota hallitsi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP johtajanaan Adolf Hitler. Valtion virallinen nimi oli Saksan valtakunta (saks. Deutsches Reich) vuoteen 1943, jolloin siitä tuli Suur-Saksan valtakunta (saks. Großdeutsches Reich).

Kansallissosialistien valtaannousua ja Weimarin tasavallan epäonnistumista on selitetty ennen muuta ensimmäisen maailmansodan seurauksilla, kuten ”häpeärauhalla” ja vaikeilla talousongelmilla. Puolueen nousu valtaan mahdollistui 30. tammikuuta 1933, jolloin presidentti Paul von Hindenburg nimitti Adolf Hitlerin uuden hallituksen johtajaksi eli valtakunnankansleriksi. Tuolloin hallituksessa oli mukana vielä muitakin puolueita, ja virallisesti kyseessä oli vain normaali hallituksen vaihdos, mutta varsin pian Hitler sai itselleen kaiken vallan. Maaliskuussa 1933 valittu parlamentti sääti valtalain, jolla Hitlerille myönnettiin poikkeuksellisen laajat valtuudet, aluksi neljäksi vuodeksi. Tämän mukaan hänellä oli oikeus säätää lakejakin ilman parlamentin myötävaikutusta. Tämän jälkeen parlamentti ei kokoontunut kuin muutamia kertoja antaakseen joillekin kaikkein tärkeimmille päätöksille virallisen vahvistuksen.

Natsi-Saksa menetti johtajansa, kun Hitler teki itsemurhan sodan viime hetkillä. Natsi-Saksan lakkaaminen oli seuraus sen tappiosta toisessa maailmansodassa. Sodan päättymisen jälkeen voittaneet järjestivät Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnit, joissa syytettiin ja tuomittiin kansallissosialisteja. Osa tuomituista teloitettiin.

Valtakunnanjohtaja Hitler pitämässä puhetta valtiopäivien istunnossa 11. joulukuuta 1941. Valtiopäivätalon vuoden 1933 palon johdosta valtiopäivät kokoontuivat Kroll-oopperarakennuksen salissa.
  1. Knaurs Lexikon, Th. Knaur Nachf. Verlag, Berlin 1939.
  2. Kun venäläiset tulivat Berliiniin : päiväkirjan lehtisiä Hitler-Saksan viime ajoilta Finna.fi. Viitattu 21.9.2018.
  3. Valtiopäivät 1970 pöytäkirjat II Eduskunta.fi. Viitattu 21.9.2018.

Developed by StudentB