Natufin kulttuuri oli kivikautisen Lähi-idän Levantissa noin 11 700–9 600 kalenterivuotta ennen ajanlaskun alkua[1] vallinnut, maanviljelyä edeltänyt kulttuuri. Se ulottui eteläisestä Siinaista pohjoiseen Etelä-Turkkiin.[2] Kulttuurin ihmiset elivät muun muassa gasellin metsästyksellä sekä tammenterhojen ja villiviljan keräilyllä. Elämäntapa oli osin paikoillaan pysyvää, osin liikkuvaa[3].
Epipaleoliittinen Natufin kulttuuri kehittyi luultavasti aiemmasta Kebaran kulttuurista ja/tai Egyptin Mushabin kulttuurista. Natufin kulttuuri ajoittuu viime jääkauden loppuvaiheeseen, jolloin maailmassa tapahtui voimakkaita ilmaston muutoksia. Varhaista Natufia (12500–10800 eaa.) vastasi Bölling-Allerödkausi ja myöhästä Natufia (10800–9500 eaa.) Nuorempi Dryas. Myöhäisellä natufilla enemmän paikkoja myös kuivilla alueilla.
Natufin kulttuurin synnyn aikoihin Lähi-idän ilmasto lämpeni ja kostui. Niinpä kulttuurin alueella oli melko metsäistä. Natufien kylät olivat yleensä Välimerelle tyypillisellä[4] tammi-pistaasivyöhykkeellä, jossa kasvoi paljon ruohoja ja villiviljaa. Kitukasvuisemmilla alueilla kyliä oli vähemmän. Arvellaan natufialaisten kulttuurin ajautuneen myöhemmin jääkauden päättymisen aikaisen kylmän ja etelässä kuivan nuoremman dryaskauden takia kohti maanviljelyä.
Natufin kulttuurin löytöpaikkoja ovat mm. Jeriko, Karmelinvuori, Juudean kukkulat, Ain Mallaha ja Hayonim. Lisäksi Tell Abu Hureyra, Tell Mureybat Syyriassa. Natufin aikana löytöpaikkojen määrä oli viisinkertainen edelliseen geometrisen kabaran aikaan verrattuna[5].
<ref>
-elementti; viitettä Anati22
ei löytynyt