Naturalismi on kuvataiteiden, kirjallisuuden ja näyttämötaiteiden suuntaus, joka vie realismin astetta jyrkempään suuntaan ja pyrkii mahdollisimman tarkkaan sekä kaunistelemattomaan luonnonmukaisuuteen.
Taidesuuntauksena naturalismi syntyi Ranskassa 1800-luvun alkupuolella, ja se kukoisti Ranskan kolmannen tasavallan varhaisvaiheessa vuosina 1875–1918. Suuntaus syntyi realismin yhteydessä ja sitä onkin pidetty realismin myöhäisvaiheena tai pitkälle vietynä realismina. Naturalismin ja realismin ero oli, että naturalistit pyrkivät luomaan todellisen kuvan usein ilman yhteiskunnallista ja poliittista merkitystä[1].
Naturalistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon muista eläimistä siinä suhteessa, että ihmistä voidaan tutkia tieteellisin menetelmin ja näin rakentaa ihmisen yleinen malli.[2] On aina olemassa jokin syy ihmisen ajattelulle ja toiminnalle, joka voidaan saada selville.