Back Ontbinding van die Sowjetunie Afrikaans تفكك الاتحاد السوفيتي Arabic تفكيك الاتحاد السوفييتى ARZ Disolución de la Xunión Soviética AST Sovet İttifaqının dağılması Azerbaijani СССР тарҡалыуы Bashkir Распад СССР Byelorussian Распад СССР BE-X-OLD Разпадане на Съветския съюз Bulgarian सोवियत संघ के बिघटन Bihari
Neuvostoliiton hajoaminen alkoi edistyksellisen neuvostojohtajan Mihail Gorbatšovin uudistuspolitiikasta 1985. Gorbatšovin perestroika ja glasnost olivat yritys korjata reaalisosialismia paremmin toimivaksi ja inhimillisemmäksi. Monet maan ongelmat kuitenkin pahenivat uudistuspolitiikan takia.
Neuvostoliiton hajoamiseen johtaneet syyt olivat pääasiassa maan sisäisiä, joista keskeisempiä olivat ideologinen ja taloudellinen romahdus, ympäristöongelmat, kansallisuusriidat sekä moraaliset syyt. Neuvostoliiton kansainvälinen asema vahvistui aina 1970-luvun loppupuolelle saakka, jolloin se vielä levittäytyi globaaliin etelään, mutta laajentuminen ja sotilaallinen tukitoiminta alkoi käydä valtion taloudelle liian ylivoimaiseksi. Lisäksi on syytä mainita Ronald Reaganin aloittama kilpavarustelu, jota Neuvostoliiton talous ei enää kestänyt ja joka vääristi sen kansantaloutta entistä militaristisemmaksi.
Neuvostoliiton johtavien kommunistien mediaani-ikä oli noussut 70:een ja verrattain nuori Gorbatšov nousi johtajaksi, kun Leonid Brežnev oli kuollut vuonna 1982, Juri Andropov vuonna 1984 ja Konstantin Tšernenko vuonna 1985. Gorbatšov toteutti uudistuksia, ja talous alkoi luhistua komentojärjestelmän purkautuessa. Demokratisointi poisti poliittisen valvonnan ja nosti kansallismielistä liikehdintää eri osatasavalloissa.[1] Kommunismi alkoi murtua Itä-Euroopassa sen jälkeen, kun Gorbatšov oli vuonna 1988 luopunut Brežnevin opista.[2] Itä-Euroopan maissa tapahtui sarja vallankumouksia 1988–1989. Vuonna 1991 Venäjällä järjestettiin kansanäänestys Neuvostoliiton jatkamisesta.
Lopulta monet tasavallat halusivat irtautua Neuvostoliitosta. Baltian maat antoivat ensin itsenäistymisjulistuksen. Valta alkoi luisua Gorbatšovilta tasavalloille. Käytännössä parlamentin puhemies Boris Jeltsinin johtama Venäjäkin julistautui suvereeniksi kesällä 1990. Vanhoilliset sotilaat ja kommunistit vastustivat Neuvostoliittoa uhannutta hajoamista ja Gorbatšovin uudistuksia. Näin Gorbatšov joutui poliittisesti Jeltsinin demokraattien ja vanhoillisten väliin. Vanhoilliset kaappasivat vallan elokuussa 1991. Kaappaus kukistui pian Jeltsinin vastarintaan, ja Krimillä kotiarestissa ollut Gorbatšov menetti lopunkin valtansa. Tasavaltojen johtajat hajottivat Boris Jeltsinin johdolla Neuvostoliiton, joka lakkasi virallisesti olemasta 25. joulukuuta 1991.[3] Neuvostoliiton kansainvälisen aseman peri Venäjän federaatio.[1]
- ↑ a b Jyrki Iivonen: ”Neuvostoliittoa ei enää ole”, Mitä Missä Milloin 1993, s. 160-164. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X
- ↑ Seppo Hentilä: ”Sosialismi kaatui perestroikaan”, Mitä Missä Milloin 1992, s. 166-169. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11839-0
- ↑ Luukkanen, s. 436