Osa artikkelisarjaa |
Sosiaaliliberalismi |
---|
New Deal (suom. uusi sopimus tai uusi ohjelma) oli joukko Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin vuosina 1933–1937 toimeenpanemia lainsäädännöllisiä uudistuksia, joiden tarkoitus oli pelastaa Yhdysvallat ja sen talous 1920-luvun lopulla alkaneen suuren laman kourista.
Uudistusten tarkoituksena oli helpottaa työttömien ja köyhien asemaa, eheyttää lamassa rapistunutta yhteiskuntaa ja uudistaa Yhdysvaltojen taloutta uusien talouslamojen välttämiseksi. Välittömien taloushyötyjen ohella New Deal kasvatti sosiaalista koheesiota ja luottamusta liittovaltion hallitukseen.[1]
New Dealin myötä Yhdysvaltojen talous elpyi ja työttömyys kääntyi laskuun. Toimenpiteisiin on kohdistettu kuitenkin myös kritiikkiä, ja joidenkin mielestä Yhdysvaltojen talous sai kaivatun piristysruiskeen vasta toisen maailmansodan sotaponnistuksessa.[2] Kansalaisten liittovaltion hallitusta kohtaan kokema luottamus kantoi 1960-luvulle asti.[1]