Nils Derek Schweckendiek (s. 5. toukokuuta 1978[1]) on saksalaissyntyinen, Englannissa varttunut kapellimestari ja kuoronjohtaja.[2] Hän sai musiikin maisterin arvon Cambridgen yliopistosta vuonna 1999, opiskeli sitten vuoteen 2000 Freiburgin musiikkiyliopistossa ja sai toisen maisterinarvon vuonna 2005 Sibelius-Akatemian orkesterin- ja kuoronjohdon koulutusohjelmasta.[3] Hänen opettajiaan olivat Peter Gülke, Hans-Michael Beuerle, Leif Segerstam, Jorma Panula, Matti Hyökki, Atso Almila, Pierre Boulez, Neeme Järvi, Jukka-Pekka Saraste, Charles Mackerras ja Diego Masson.[2]
Debyyttinsä Schweckendiek teki vuonna 2006 Suomen Kansallisoopperassa Richard Straussin oopperalla Ruusuritari. Sittemmin hän on esiintynyt eri orkestereiden, pienempien kokoonpanojen ja kuorojen kanssa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Hän on johtanut muun muassa Leipzigin oopperassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla.[4] Vuosina 2009–2013 hän toimi kapellimestarina Ulmin oopperassa.[5]
Schweckendiek on ottanut erikoistumisalueekseen uuden musiikin ja johtanut runsaasti nykyteosten kantaesityksiä. Häneltä on ilmestynyt BIS-, Toccata-, ISCM- ja Alba-levymerkeillä julkaisuja, jotka ovat tuoneet hänelle muun muassa Preis der deutschen Schallplattenkritikin neljännesvuosipalkinnon (Beat Furrer: Works for Choir and Ensemble) ja Yleisradion Vuoden levy -tunnustuksen (Matthew Whittall: Northlands).[4] Vuonna 2020 hänelle myönnettiin Svenska litteratursällskapetin jakama Fredrik Pacius -palkinto ansioista nykymusiikin tulkitsijana.[6]
Schweckendiek valittiin vuonna 2007 Helsingin kamarikuoron taiteellisen toiminnan johtoon. Hän aloitti vuonna 2017 työskentelyn Musiikkitalon Kuoron taiteellisena johtajana. Vuonna 2014 hän sai paikan Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professorina,[4] ensin määräaikaisesti, sitten vuodesta 2018 toistaiseksi.[3] Hän perusti vuonna 2012 ensimmäisen kerran järjestetyn[5] Einojuhani Rautavaara -sävellyskilpailun, jonka taiteelliseksi johtajaksi itse ryhtyi. Vierailijana Schweckendiek on johtanut muun muassa Radion sinfoniaorkesteria, Oulu Sinfoniaa, Helsingin kaupunginorkesteria, RIAS Kammerchoria ja Irlannin kamarikuoroa.[4]
Vuonna 2024 hän voitti parhaan kuoroesityksen Grammy-palkinnon.[7]