Noitavasara | |
---|---|
Malleus maleficarum | |
Nimiö vuodelta 1669. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Heinrich Kramer |
Kieli | latina |
Julkaistu | 1486 |
Suomennos | |
Suomentaja | Vesa Suomalainen |
Kustantaja | Salakirjat |
Julkaistu | 2014 |
Sivumäärä | 464 |
ISBN | 978-952-5774-61-0 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Noitavasara eli Malleus maleficarum (saks. Der Hexenhammer) on noitavainojen aikaan vuonna 1486 julkaistu kirja. Sen kokosi inkvisiittori Heinrich Kramer (n. 1430–1505), ja hän liitti kirjaan munkkiveljensä Jakob Sprengerin (1436–1495) nimen ilman tämän suostumusta.[1] Noitavasarassa annetaan yksityiskohtaisia ohjeita noitien kuulusteluun ja tunnistamiseen; kidutuksella hankittua tunnustusta pidettiin luotettavana. Noitavasarassa musta magia selitetään osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Noituus on jaettu 14 lajiin. Kerettiläisyytenä pidetään myös sitä, että noitien vaikutukseen ei uskottu: "Hairesis maxima est opera maleficarum non credere."
Saadakseen teokselle arvovaltaa Kramer esitti kirjan Kölnin yliopiston teologian laitokselle toukokuussa 1487, mutta hyväksymistodistuksen aitoutta on epäilty. Nykyisin todistusta pidetään aitona, mutta oletetaan, että todistuksen antajat eivät olleet kirjaa lukeneet.
Teoksen merkitystä on historioitsija Mirkka Lappalaisen mukaan sekä liioiteltu että mystifioitu. Pohjolassa se tunnettiin aika heikosti, ja suomalainen Henrik-tietokanta tuntee siitä vain yhden maininnan, jonka mukaan hovioikeudenneuvos Adam Ingeletin kappale oli vuonna 1740 myyty huutokaupassa.[2]
Kirjasta otettiin vuosina 1487–1520 kolmetoista painosta ja 1574–1669 kuusitoista painosta. Kirja oli suosittu laajalti Euroopassa ja sekä katolisten että protestanttien hyväksymä. Katolisetkin tukeutuivat teokseen, vaikka jo 1490 kirja oli kielletty paavin päätöksellä ja lisätty Index Librorum Prohibitorumiin eli roomalaiskatolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listaan.
Vuonna 2014 Noitavasara ilmestyi suomenkielisenä käännöksenä.[3]