Nuijamaa | |
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Lappeenranta |
|
sijainti |
|
Sijainti | |
Lääni | Kymen lääni |
Maakunta | Etelä-Karjalan maakunta |
Kuntanumero | 539 |
Hallinnollinen keskus | Nuijamaan kirkonkylä |
Perustettu | 1906 |
– emäpitäjä | Viipurin maalaiskunta, Lappee, Jääski ja Joutseno |
Liitetty | 1989 |
– kuntaan | Lappeenranta |
Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1988) |
– maa | 127,5 km² |
Väkiluku |
1 164 [2] (31.12.1988) |
Nuijamaa on Etelä-Karjalassa sijainnut entinen Suomen kunta, joka liitettiin Lappeenrantaan 1989. Sen naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Suomen puolella Joutseno ja Lappeenranta (vuoteen 1967 saakka Lappee), lisäksi sillä oli yhteistä rajaa Neuvostoliiton kanssa. Nuijamaan kirkonkylän muodostamassa taajamassa on 241 asukasta (31.12.2011).[3] ja sieltä on matkaa Lappeenrannan keskustaan noin 25 kilometriä. 1980-luku oli kuntaliitosten suhteen varsin hiljaista aikaa, ja kyseessä olikin ainoa kuntaliitos vuosien 1981 ja 1993 välillä. Nuijamaan raja-asema Neuvostoliittoon avattiin 1975, ja sitä on laajennettu Venäjän aikana. Nuijamaan puukirkko valmistui vuonna 1948 (E. ja T. Toiviainen).
Nuijamaa tunnetaan läheisyydestään Venäjän rajaan. Kirkonkylä sijaitsee Nuijamaanjärven rannalla, järvestä puolet sijaitsee Venäjän puolella. Järvi on osa Saimaan kanavaa. Toinen suurehko järvi on Kärkjärvi entisen kunnan länsiosassa.[4]
Nuijamaan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1960.[5]
Alun perin Nuijamaan pinta-ala oli 356 neliökilometriä, josta 220 km² luovutettiin Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen.
Lähellä Nuijamaan kirkkoa sijaitsee suuri siirtolohkare Sormuskivi, jonka korkeus on 8–9 metriä ja leveys noin 12 metriä. Kiveen on vuonna 1959 kiinnitetty kuparinen muistolaatta, joka kertoo pitäjän miesten lähdöstä tältä paikalta talvisotaan lokakuussa 1939. Sormuskivi on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi Kymen lääninhallituksen päätöksellä vuonna 1963.[4]