Objective-C | |
---|---|
Paradigma | olio-ohjelmointi |
Yleinen suoritusmalli | käännetty |
Muistinhallinta | manuaalinen |
Kehittäjä | Brad J. Cox |
Merkittävimmät toteutukset | GCC, LLVM/Clang |
Vaikutteet | C, Smalltalk |
Käyttöjärjestelmä | Alustariippumaton |
Objective-C on olio-ohjelmointia tukeva ohjelmointikieli joka on toteutettu pienenä oliopohjaisena laajennuksena C-ohjelmointikieleen.[1] Kielen oliomalli perustuu Smalltalkiin.[1] Kieli on ollut pääasiallinen kieli Applen OS X ja iOS -alustoille ja niiden rajapinnoille.[1] Vuodesta 2014 lähtien kielen suosio on laskenut Applen ilmoitettua, että Swift-kieli tulisi korvaamaan Objective-C:n.[2]
Objective-C:n kehittivät pääasiassa Brad J. Cox ja Tom Love 1980-luvun alussa Stepstone-yhtiössään. Molemmat olivat tutustuneet Smalltalkiin ITT Technical Instituten ohjelmistotekniikkakeskuksessa 1981. Cox alkoi lisätä C-kääntäjään ominaisuuksia Smalltalkista. Loven puolestaan palkkasi Schlumberger Research 1982. He perustivat myöhemmin Productivity Products Internationalin myymään tuotettaan.
Cox julkaisi kielen kuvauksen 1986 kirjassaan Object-Oriented Programming, An Evolutionary Approach.
Objective-C:n Smalltalk-perusta näkyy syntaksissa ja käytettävässä termistössä. Siinä missä Simulasta objektimallinsa lainanneessa C++:ssa kutsutaan luokan jäsenfunktioita, Objective-C:ssä niille lähetetään viestejä. Objective-C:ssa metodeille käytetään aina ajonaikaista sidontaa.