Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Oboe | |
---|---|
Soitinryhmä | puupuhaltimet |
Alkuperämaa / ‑alue | kehittynyt renessanssin aikaan kaksoisruokolehdykkäsoittimista kuten skalmeijasta |
Soittimen ääniala | in C |
Liittyvä musiikin tyylilaji | Oboeta käytetään klassisessa musiikissa, mutta myös jonkin verran viihdemusiikissa. |
Samankaltaisia soittimia | englannintorvi, oboe d’amore, musettioboe, fagotti, skalmeija |
Oboe on puupuhallin, joka kuuluu kaksoisruokolehdykkäsoittimien perheeseen. Kaksoisruokolehdykkäsoittimiin kuuluvat oboen lisäksi mm. fagotti ja englannintorvi. Sana ”oboe” tulee ranskankielisestä sanasta ”hautbois”, joka tarkoittaa korkeaa puuta. Oboen ääni on diskanttipainotteinen (ääniala noin b-g3), selkeä, laulava ja hieman nasaali. Oboen soittajaa kutsutaan oboistiksi. Oboen ääni on selkeä ja se kuuluu hyvin suurenkin orkesterin läpi. Oboeta käytetäänkin antamaan viritysääni (A, useimmiten 440 tai 442 Hz) orkesterille.
Verrattuna useisiin puupuhaltimiin kuten huiluun ja klarinettiin oboeta on melko vaikea soittaa hyvällä äänensävyllä. Kaksoisruokolehdykkäsoittimien huuliote eli ansatsi vaatii paljon työtä, jotta tuloksena olisi hyvä ääni. Myös dynamiikkavaihtelujen tekeminen oboella on monia muita puupuhaltimia vaikeampaa. Aloittelijat tuuttaavatkin oboella usein melko kovan, epävireisen ja epämiellyttävän äänen. Taitavan soittajan käsissä oboe taas venyy aivan toisenlaisiin suorituksiin ja siitä voi saada todella kauniin, puhtaan ja tunnerikkaan äänen. Oboen ääntä on verrattu puupuhaltimista sävyltään lähimpänä ihmisääntä olevaksi.